Miksi ostaa?

Enpä tuu ostamaan mitään nyt pitkään aikaan. Tili tyhjeni tässä kuussa nopeasti kesäloman loppuriehoissa, festareista nyt puhumattakaan. Eilen ostin vielä aivan ihanan haalarin. Jotenki rahan kuluttamisesta on tullu mulle nii jokapaiväistä elämää. Takki, laukku, kengät, kahvi, lehtipihvi, siideri, bussimatkat, vanulappuja. Tuntuu välillä, että olen koukussa tuhlaamiseen. 

Haalari - gina tricot 

Miksi ostan? Ostan koska se tuntuu hyvältä. Uusi tavara on ihanaa, ja tuo uskomattoman fiiliksen. Uusi on kaunista ja yllättävää. Osittain syytän yhteiskuntaa, jossa mainoksilta ei pääse rauhaan, ei sitten yhtään missään. Alet seuraa, lehtileikkeissä on kuvia Stockmannin uusista merkkilaukuista ja siitä picnikin kahvista ja patongista, jonka saisi viidellä eurolla. Sitten kun sinne eksyy, on helpompi suunnistaa aivopesun kanssa suoraan halutun tuotteen keskelle tuhlaamaan rahaa. 

Mitä jos en ostaisi? Maailma ei toimi, jos ihmiset eivät osta. Se on selvää. Kaupat tarvitsevat tuloja, jotta ne voivat maksaa palkkoja. Ihmisillä ei olisi töitä jos kukaan ei ostaisi mitään; missä työskentelisivät H&M:n myyjä Anni tai kalatiskin Miko? Joskus olen shoppailemassa ja tuijotan itseäni entisaikojen ihmisten silmin, ja ne silmät on hyvinki tuomitsevat. Ne katsovat ja kysyvät että mitä helvettiä sä luulet tekeväsi, ostelet tavaraa jota ei tarvitse, et ole kuolemassa nälkään ja ostelet, vaikka Afrikassa lapsilla ei ole kotia eikä ruokaa. Silloin pysähdyn ja tunnen oloni hirveäksi ihmiseksi. Mutta kun katson ympärilleni muita ihmisiä, teinejä ja vanhuksia, tunnen oloni vähän paremmaksi, koska kaikki muutkin ostavat. Koska jos kaikki tekevät sitä, eihän se voi olla väärin. Eihän? Ja juuri se, ettei maailma ilman ostoa selviäisi, antaa siihen jonkinlaisen syyn ja tekee siitä hyvän asian. 

http://www.kirk.senate.gov/images/euro.jpg

Miksi tämä on ongelma? Rahaa tulee ja rahaa menee. Kaikki vaihtuu, vaatteita tulee lisää. Vaatteet tuo mulle elämään väriä ja persoonallisuutta, enkä uskoisi olevani puoliksikaan itseni jos vaikka kaikki pukeutuisivat samaan harmaaseen t-paitaan ja farkkuihin. Ulkonäkö on tärkeää, ja minulle vaatteet merkisevät enemmän kuin meikki ja tukka. Vatteet maksavat, ja siihen menee suurin osa rahoista. Kulutan sitä enemmän mitä saan. Jos saisin 100 euroa kuussa, kuluttaisin sata euroa, jos saisin 50 euroa, kuluttaisin 50 euroa kuussa. Olen aina ollu hyvä rahan kanssa; en ole ikinä joutunut vaikeuksiin siitä että olisin tuhlannut kaiken kerralla ja joutunut pyytämään lisää. Osaan tehdä budjetin, mutta vähän aikaa sitten tajusin erään asian. Entäs säästäminen. Ehkä aina ei tarvitsekkaan shoppailla joka kuukauden rahat, vaan säästää jotain ensi kuukaudelle niin että silloin olisi enemmän rahaa. Ei aina tarvitse "elää kädestä suuhun" eli kuluttaa mitä saa. Ongelmaksi muodostuu tästä kaikesta se, etten usko voivani lopettaa rahankäyttöä, koska se seuraa minua kaikkialle. Ei ole mukava tietää, etten voisi vaikka elää ilman suklaata tai kahvia tai vaikka meikkiä - haluan olla oman elämäni pää ja tehdä kaiken ilman suuria sitoumuksia. Haluan pystyä kävelemään kaupassa shoppailevien kaverieni kanssa ilman hirveätä ahdistusta, ja pakkomiellettä ympärillä olevista vaatteista. Ajattele huonetta täynnä suklaata, jokaisessa hintava lappu. 

Miten voin muuttaa tapojani? Tai edes haluanko? Me kaikki ostetaan välillä ja sen onkin välillä ihan hyödyllistä. Tarvitaan ruokaa ja parit farkut, mutta välillä meillä menee yli, ja olen yksi niistä joilla menee välillä yli. Shoppailu tekee elämästä hauskaa, joten en tiedä haluanko sitä vähentää - mitään pahaa ei ole tapahtunut. Tulevaisuus kuitenkin huolettaa, koska opiskelijana rahaa tulee vähän ja ostelu pitää jättää minimille. Ehkä nyt on aika jättää pankkikortti kotiin ja ottaa mukaan vain bussikortti, vähän kiduttaa itseään vaatekaupoissa. Tai ehkä voisin vain olla kotona, missä houkutuksia ei ole. 

Tai ehkä, tämä kaikki on tarpeellista, jotta maailma pysyy kasassa.