Tänään tuli kyllä yllätys. Tänään siis selvisi, että mä voitin kirjoituskilpailun, jonka palkintona on matka New Yorkiin 2 viikoksi tänä kesänä. Siis New Yorkiin. Tutustumaan YK:n päämajaan. Tänä kesänä. Ilmaiseksi. Vau. Ehkä osaankin kirjottaa. Hämmentää, koska mä muka voitin, en mä yleensä oikeen mitään voita (paitsi kerran Sokoksen shampoopaketin, enkä edes muistanut osallistuneeni). Hauskaa tässä on tietenkin se, että me ollaan perheen kanssa menossa kesälomalla myös Nykiin ensimmäistä kertaa, ja mun piti anella niin kauan että se reissu saatiin lopulta varattua. Joten hupsista, nyt minä joka olen aina unelmoinut reissusta New Yorkiin, pääsenkin sinne kaksi kertaa kesäloman aikana! Kumma mutta täysin mahtava juttu, enkä malta odottaa kesäloman alkua.
Perjantai, ja sehän tarkoittaa että viikonloppu edessä. Luvassa siis läksyjä, rentoutumista, hauskanpitoa, YO-kokeisiin lukua ja pienten inhottavien stressinaiheiden sivuun työntämistä.
jeans - Dr. Denim / leather T-shirt - Stradivarius / shoes - Din Sko
After today I know that I'm going to New York twice next summer. Why twice? Well, today, I was informed that I have won a writing contest and the prize is a trip to New York, and a chance to get to know UN headquarters there. I am pretty shocked. I wan? I can really write? I get to go to New York twice? I get a free trip? Me? Maybe it's some sort of twisted faith; I who have dreamed of going to New York for as long as I can remember, and finally convinced my parents that it's a great city for a family-holiday, win a trip there just now. That's just a really weird coincidence. But a freaking great one.
Joskus, niinkun nyt, tuntuu kun tarvitsis lomasta lomaa. Hiihtolomalla ois saanu löhöillä ja loikoilla, mutta sen sijaan olin koko ajan liikkeessä enkä saanut tehdyks läheskään kaikkea mitä olin suunnitellut. No, tälleen se aina menee, loma loppuu lyhyeen, koulu alkaa ja kaikki samat stressinaiheet mitä ennen lomaa oli, palaa. Nyt on onneks jotain uutta, nimittäin valo. Aamulla seitsemän aikaan ei ole niin pimeetä kun ennen, ja näkee ehkä jopa haparoida kännykän lattialta. Keittiössä joku ei ole kuin ennen, koska on vaan niin valosaa, ja leipäpussi rapisee. Valo tuo jotain kummallista turvaa, ja uuden alkua, kevään alkua. Hiihtolomasta sen verran vielä, että tuli valvottua ja biletettyä ainakin vuoden tarpeiden verran, ja nyt alkaa vähän rauhallisempi kevät (ja olen tästä ihan ilonen). Oli kuitenkin hauskempi loma kuin pitkään aikaan (oon varmaan nauranu enenmmän kuin koko alkuvuonna yhteensä). Joskus pitää vaan vähän hullutella. Erityisesti mun pitää. Mihinkään laskettelemaan en valitettavasti ehtiny, ei sinällä että osaisinkaan enää lasketella tai että mulla olisi suksia, mutta muiden porokuvista tuli väkisinkin sellanen hei-jes-hiihtämään fiilinki. Ja lapsuudenmuistot Leviltä, Rukalta ja Vuokatista iski päähän. Mutta kyllä täällä Espoon päässäki lomafiiliksen saa! Perjantaina lähdinkin kaverin kanssa ihan päähänpiston seurauksena risteilemään Tallinnaan (ei sitten käyty itse Tallinnassa loppujen lopuks), missä ravattiin ympäri laivaa pitkälle yöhön. Suosittelen risteilyä, jos kaipaa hauskaa ja rentoa valvomisreissua halvalla. Varmistakaa kuitenki, ettei pariin päivään sen jälkeen tarvii tehä yhtään mitään. Mitenkäs muiden hiihtolomat? Lähtikö kukaan laskettelemaan? Koska korvapuustit on niin kivoja, ja satuin leipomaan niitä lomalla, niin tässä ois niistä kuvia.
Tällasen ihanuuslaukun löysin vähän aikaa sitten, enkä oo päästäny sen jälkeen irti. Miks mulla on näitä samantyyppisiä laukkuja niin monta? En tiedä enkä välitä. Mulla on ehkä kaksi ruskeeta, yksi sininen ja nyt musta. Mä nään niissä aina paljon eroja. I found this gorgeous black bag a while ago, and haven't been able to keep my hand off it after that. I love bags like this and I must have like 4 in different shapes and colors...
Hey there! I've just finished the first day of school after our winter holiday, which was last week. Do you sometimes feel like you need a vacation after a vacation? I do right now, after staying up late and running from a place to another the whole week. But it was so worth it, I probably laughed more than I have laughed during the entire beginning of this year. I didn't go skiing last week. Which is weird because that's was 80% of Finnish people were apparently doing. I don't even know if I can ski all that well anymore, since it's been a couple of years, but reading everybody's posts about reindeer and snow and Lapland kind of made me want to go there again. There are so many childhood memories of the skiing trips with my family, renting a cottage there for the winter holiday. Those were good times. But, last week was great, we even went on a little one day cruise with my friend in Tallinn, Estonia. Now I just need to focus on school again (because I admit that I might have skipped some of my school-related responsibilities that I was meaning to do over the break, but lets face it; that always happens, at least a little bit). I love cinnamon rolls, and I baked them last week with a friend. So I just wanted to put some pictures of them. And maybe I didn't have any other great pics from my holiday, because I've just been really busy/lazy, and I haven't been taking any photos. Oops.
Did anyone have a winter holiday last week? What did you guys do?
Kaikki tanssineet varmasti muistaa sen fiiliksen kun sun nimi sanotaan ja sitten pitää kävellä parin kanssa raitasen liikkasalin läpi kun valospotti osuu naamaan ja parisataa innokasta vanhempaa ja kaveria tuijottaa jokaista liikettä. Siinä tarvitaan yllättävää pokkaa kuulkaas. Nyt on pari päivää vanhojen tanssahtelua takanapäin ja kaikki stressaaminen mekosta, kampauksesta, kuvista, jatkoista ja tietty itse tanssimisesta on pudonnu harteilta. Oli kyllä hienoo, varsinki kun tällasii elämässä tärkeitä tapahtumia ei ole ollut niin paljon viime aikoina. Torstaina kävin kampaajalla, kaveri meikkasi ja sitten laitettiin mekko päälle, ja itseäänkin oli vähän hankala tunnistaa kun katsoi peiliin. Torstai illalla esitettiin vanhemmille tanssit ja perjantaina oli vielä kaksi näytöstä lukiolle ja ihanille pikkulapsille (joiden ilmeet oli kyllä aika tylsistyneet, mut ainaki meil oli kivaa). Tytöt oli kauniita ja pojat komeita ja näytettiin nyt niin aikusilta, kun otettiin yhteiskuva niin kaikki oli ilosen näkösiä. Tätä oltiin odotettu nii kauan ja kyllä musta täytti kaikki odotukset. Pari mokaa tuli tietenkin, eikä meijän koulussa vältytty tyttöjen kaatumisilta (mekko oli hirmu vaikee käsiteltävä), mutta pahempia epäonnistumisia ei ollut. Tavalliset tanssit, mutta mulle ne oli tärkeet, ja sisäls vanhojen tanssien perinteitä; viimehetken hakaneuloja mekkoihin, piilotettuja pulloja pukkarissa, kauheeta jännistystä ja kavereiden kanssa fiilistelyä. Nyt ollaan koulun vanhimpia!
Onneks päätin tanssii vanhat. Olin kauan sitä mieltä, ettei se sovi mulle, sellanen naisilla on mekot ja ne sipsuttaa siinä, ja mies päättää mihin mennää. Mut ei se onneks oo niin. Vanhat on vaan tehty perinteiseen malliin, ja oikeestaan perinne on joskus ihan hauskaa. On kivaa laittautua ja olla kaunis, tehdä naisten juttuja. On ihanaa mennä kampaajalle ja kuluttaa liikaa rahaa mekkoon ja meikata niin ettei omaa naamaa tunnista, ja seuraavana päivänä todeta että en mä kyllä oikeasti ihan tolta näytä.
Näitä kuvia tulen kyllä mummona kattelemaan.
Here are some pictures of our school dance, wanhat. The idea is that we practice different kinds of traditional dances, and perform them to our parents and friends in order to celebrate becoming the oldest of the school, when our senior class graduates. I loved this, because for one day (or actually two days, we had three different performances) we all got to look our best and do this as a group. Girls looked beautiful, boys handsome. We looked more adult than ever. Maybe that's the point of this, so that we can become the oldest, we need to feel like we actually are older. It's funny, barely recognizing yourself when you look into the mirror. I will definitely be looking at these pictures when I'm old and wrinkly.
Last weekend made me realize how much I miss summer. Summer is the time when everything feels different. Or maybe summer is the time when everything feels different but is actually the way it's supposed to be. People are more relaxed, they act themselves, they can do what they want more. In the summer, days are longer and nights almost don't exist at all - at least in Finland we get to enjoy the light 24/7. At some point in the spring I start waking up from this fog. I don't know exactly how to explain it, or if others feel this too, but one day, year after year, I feel like I wake up from winter and see clearly again. It's like wiping the dirt of the windshield. I see that there is no point of hiding my opinions and that I should talk to a person that I've been meaning to talk to a long time, and that there is nothing to be afraid of. Life is good. At that moment, I ask myself, what the heck have I been afraid of all winter! Why have I kept a part of myself hidden? Why have I not smiled more, or laughed, why have I cared so much about what other people think about me, why haven't I done more things that I enjoy doing, why haven't I lived? Yes, it's easy to think like this when the realization comes as summer approaches. The sunlight comes from behind the trees when I walk to school in the morning, maybe a couple weeks before the summer holidays or so, and I feel completely happy. Like nothing's wrong in my life. Or like things might not be perfect all the time, but none of that matters if I take things the right way and think positively. All that light and the feeling of complete freedom you get in the summer, well, that for me is the most incredible feeling in the universe. It's the time of the year I feel the happiest, and then somehow when the winter comes, I slowly sink into this dark fog that makes me not see clearly. It's sort of sad. But whatever it's worth, waking up from that fog feels so great that I don't know if I even mind it anymore. Maybe it's supposed to be like this; it's supposed to be a reminder of the fact that life is unique and nothing can ruin it, and that during the summer I have the perfect opportunity to express myself and enjoy the amazing little things in life like sunlight, staying up all night talking and singing and dancing from the bottom of my heart.
Olin kaupungilla, kun sain soiton, ja oli tuntematon numero. Ei mulle ikinä soita tuntemattomat numerot! Kuka se vois olla, apua. Sitten sieltä kysyttiin, josko olin vielä kiinnostunut kesätöistä. No ihan varmasti olen! Ja yhtäkkiä sain työhaastattelun, tosta vaan :) Mulle tää on iso juttu, koska ei mulla ole mitään työhaastatteluita ennen ollut, eikä kunnon duunia. En kerro mihin tää haastattelu on. Muuten jos saan sen työn niin kaikki tulee stalkkaamaan (kaikki pelottavat vieraat jotka mun blogia lukee). Ei kai. Kyllä varmaan sen jossain vaiheessa paljastan, jos siis saan sieltä töitä. Oon kuitenkin nyt ihan yli-innostunut tästä asiasta, ja on aivan vitun hieno fiilis kun kerrankin vastaus ei ala sillä tavallisella "valitettavasti......".
Tajusin tässä että maanantaina onkin sitten enkun kuuntelut, ja tästä lähtee YO-kokeiden eka osa. Kuuntelut on ollu aina mulle se vaikein juttu, joten saa nyt nähä. Kuitenki nää Suomen YO-kokeet on kovaa tasoa, ja varsinkin noi Englannin kuuntelut (kuullut huhua, että joku Oxfordin yliopiston professori oli tehnyt ton kuuntelun, eikä ollut pärjännyt kauheen hyvin - mutta liekö vaan huhuja) on monien mielestä hankalia. On se kumma kun kuunteluun kuuluu automaattistesti myös päättely - mikä näistä, a, b vai c, on eniten oikein. Siis vaikka useampi olisi oikein, niin pitää ymmärtää mitä korostetaan eniten. En tiiä menikö mulla jotain ohi, mutta kai niiden kokeiden pitäisi testata vain Englannin osaamista, ei päättelykykyä. Joskus mullakin menee harjotellessa esim. puolet väärin kuunteluissa, vaikka ymmärtäisin 98% löpinöistä, aina sen takia etten vaan osaa ymmärtää mikä vastaus on se oikeampi.
Katotaan tuleeko kuunteluun jotain täysin mahdottomuuksia, kuten vaikka Scottiaksentilla jotain höpinää tai vaikka ristiriitasia vaihtoehtoja luomuperunoista ja krokotiileista.
Hyvät viikonloput, nautitaan tästä Suomen sumusta!
shirt - H&M / jeans - Bik Bok / jacket - Zara / necklase - Glitter / beanie - Cubus
There was a phone call a couple a days ago it went pretty much like this. I looked at my phone and wondered who could be calling me, some weird unidentified number. No random people usually call me, they're always someone I know. Unless it's a prank call at night, which is just pathetic. I picked up. They asked me whether I was still interested in a summer job that I applied to! I was not expecting that kind of phone call, so I was beyond excited. Of course I said yes yes yes, absolutely. So, I have my first ever job interview on Monday, and I just hope I'll be able to seem normal and professional, and the kind of responsible young adult who can handle a real job. I'm so pumped about this! Maybe my summer will be filled with work after all.
There is also something else pretty major coming up on Monday, which is the first part of my exams at school. I'm starting up with English, and on Monday it's time for my English listening comprehension test. It's considered extremely difficult (there have even been rumors about a professor somewhere in Oxford who did the test and didn't do so well on it, but this information might not be very trustworthy...).
We've been practicing the tests on class for a couple of years now, but they are still really hard for most of us. One of the reasons they're so challenging is the multiple answers system. The right answer is usually the one that's not only correct, but the most correct. There might be other answers that qualify in theory, but you have to know how to choose the one that's most likely (or sometimes I think it's just random). The questions are usually about something pretty weird. Like once I think there was something about organic potatoes and wars between farmers, and a crocodile that jumped into somebody's fountain.
I don't like the way these exams measure not our English hearing skills but also our inference skills. This should be about learning a language, and in real life you don't have to differentiate between two possible answers, you can just ask for clarification. You can talk and you can listen, and if you don't completely understand, you can ask. That's something that none of the test measure - your ability to adapt to new situations with a foreign language and actually communicate in day to day basis.
That was way too much thinking on one text. What has everyone been up to lately? I got a gym membership once again, next week is prom (and yes there will be photos), and I'm focusing on a really great book, which is rare. Maybe I'll even write about the book.
It took me forever to find this song after I heard it on radio. I love everything about this!
Helmikuu, maassa lunta, pitää laittaa kaulahuivi, bussit on myöhässä, ulkona on kaunista, tekee mieli suklaata.
Koeviikko alkoi reippaissa merkeissä ja jopa matikka tuntui menevän hyvin, mutta sitten motivaatio loppui ja huomisesta alkaen en osaa sanoa miten tulee menemään. En kuitenkaan huolehdi. Kai mä nyt kaikesta läpi pääsen, kun aikasemminkin oon aina päässy. Ja aikasemmin oon aina stressannu ja pohtinu, mutta kaikki on loppujen lopuksi mennyt hyvin.
Sitte vähä viimeaikaista pohdintaa peliin. Luin pari päivää sitten hesarista (joo luen hesaria ja nautin siitä) nuorten työasioita koskevan jutun. En keskittyny siihen hirveen hyvin, mut jotain siinä puhuttiin nuorten halusta saada täydellinen ammatti. Siinä sanottiin, että unelmat on hyvästä, mutta jonkun pitää myös tehdä paskahommat, joten kaikilla ei voi olla samoja työtoiveita.
Mulla on ollut paljon näitä työnhakujuttuja, koska oon päättäny että tänä kesänä mä nappaan jonkun duunin. Jonkun kivan duunin, mieluiten vaatekaupassa. Nyt hössötetään hirveesti nuorista, meidän työnhakuvaikeuksista ja kannattavista ammateista. Koko ajan tulee kannustusta ja painotustakin. Sanotaan, että kannattaa tavoitella unelmia ja kiivetä pilvenpiirtäjän katolle näkemään maailmaa, ja kannattaa haluta rahaa ja mainetta ja onnellisuutta. On yleinen näkemys, että kaikilla pitää olla samat mahdollisuudet saada hyvä toimeentulo ja valita unelma-ammattinsa. Käytännössä kaikilla pitää olla mahdollisuus tähdätä korkealle. Kaikilla pitäis olla mahdollisuus olla vaikka menestynyt taiteilija, rikas näyttelijä tai maailmaa muuttava poliitikko. Tällasia unelmat on, suuria ja hankalia saavuttaa. Mutta kun ne saavuttaa, sitten voi olla onnellinen.
Ongelma on se, ettei maailma koostu pelkästään tällaisista ammateista. Kenen unelma ajaa taksia, imuroida pöytien alta, avata ruumiita, laittaa tavaroita pakettiin tai olla siwan kassalla? Tällaset työt on ehkä kivoja hanttihommia, mutta suomalaiset nuoret haluaa jotain suurempaa. Me halutaan työtä, josta voi nauttia ja joka on osa meidän persoonallisuutta. En mä ainakaan halua olla kaupan kassalla nelikymppisenä (enkä ikinä haluais olla siivooja, vaikka palkka ois miten hyvä), ja oon aika varma ettei se oo kenenkään muunkaan toive. Ehkä me ajatellaan, että ollaan liian hyviä tollasille ammateille?
Meille ollaan aina opetettu, että mikä vaan on mahollista. Miksi me enää haluttais tyytyä, kun aina biiseissäkin lauletaan "you can do anything". Onhan se hienoa, että kaikilla on samat mahdollisuudet, mutta se luo yhteiskunnan, jossa on vain kilpailua. Me kilpaillaan parhaista opiskelupaikoista ja ammateista, koska totuus on ettei kaikille riitä niitä parhaita töitä. Kaikki ei saa mitä haluaa.
Joskus tähän ongelmaan herätään, kun siivoojat loppuu ja kauppiksesta valmistuneille aletaan tarjota helppoja siivouskeikkoja.
jacket - Forever21 / jeans - Bik Bok / bag - Pull and Bear / scarf - Cubus / shoes - Din Sko
It's February. I wear scarfs. Buses are late because they get stuck in the snow. I crave chocolate. Exam-week and no motivation. This job hunting thing that I've been working on lately has got me really thinking about the future and possible career options. I haven't figured out what I want to do, but I know it has to be something extremely cool and awesome. Something that I love to do and that pays really well. Something big, something that can influence things. My dreams are big, and I've noticed that so are other young people's dreams. We want it all! And why wouldn't we? Haven't we always been told to follow our dreams? Don't all the songs say "you can do anything"? We 21st century kids know that we are worthy of great things, including a good job. We aren't settling for crap, we're clever and skinny and we know things. It's amazing that everyone has the chance to reach out for their dreams, but it does bring up problems. We want to become movie stars, travel the world and write our own cookbooks (and have a TV-show on the side), change the society we live in (or save the kids in Africa), become a fashion designer or simply make a lot of money. There are many great jobs out there, but there are even more great people out there. And we have to compete. In Finland, people are highly educated. That also means that there are hundreds of thousands of people wanting those great jobs when they graduate from college. No one is interested in the career of a cleaning lady, not after all that studying and hard work. Still, there are so many jobs that require people to do them. Who drives the buses, cleans, or sells food at the grocery store? We need them too, but young people, including myself, are ambitious and we don't want those kind of jobs, at least not for the long run. Someone should have a dream to become the person who cleans bathrooms, because otherwise we'll be in trouble when the highly-educated people run out of great jobs. Easier said than done! What are your dream-jobs? :)
