blogs all around

Kaikki blogitko samanlaisia? Ainakin niin on ensi katsomalla, kun jonnekkin eksyy ja vähän selailee. Perus pääkaupunkilainen bloggaajatyttö on kiinnostunut muodista, erikoiskahveista ja rakkaudesta. Minäkin olen. 

Googleta muotiblogi ja näytölle hyppää satoja ja taas satoja blogeja, kaikki mainostaen itseään ja haluten huomiota. Niin monilla on kirjottamisen, valokuvaamisen tai muodin lahja jota he haluavat jakaa. Tai sitten he vaan tykkäävät bloggailusta. Näiden lukuisien elämäntarinoiden meressä kaikki blogit vaikuttavat samalta; postaukset näyttävät samalta ja tekstiä on saman verran. Kuvat ovat täydellisiä ja kasvot kauniita. 

Kuitenkin pinnan alla piilee aina jotain erilaista. Jokaisessa blogissa on jotain, mitä bloggaaja yrittää tuoda esille näiden perusjuttujen lisäksi. Omaa persoonaansa. Oli se sitten jokin tietty luonteenpiirre tai harrastus, tai salainen haave, se nousee pohjalta eikä sitä huomaa ellei pidä silmiä auki ja etsi sitä. Moniin blogeihin sitä vain eksyy hetkeksi, sen tuomitsee normaaliksi ja etsii seuraavan, toivottavasti erikoisemman blogin. Yksi lause tai kuva voi paljastaa bloggaajasta enemmän kuin koko täydellinen ulkoasu; jos todella keskittyy, blogeista voi löytää jotain uskomattoman hienoa. Enkä puhu nyt omasta blogistani, puhun niistä kaikista sadoista tuhansista blogeista joita nuoret toiveikkaat naiset pitävät. 

Toivon aina, että mun blogista pidetään, eikä sitä tuomita. Toivon, etteivät ihmiset pidä sitä normaalina; etteivät he katso sitä pari sekuntia ja luovuta. Ihan kuin se olisi ihminen, jolle annetaan kymmenen sekuntia aikaa vakuuttaa, ennen kuin sen voi heittää pois. Jos sitä hauskaa vitsiä tai uskomatonta luonnetta ei löydy.

Muilla ei ole tietenkää samanlaista suhdetta mun blogini kanssa kun mulla itselläni; se on jotain jota mä oon saavuttanut joten se on ylitsepääsemättömän tärkeä. Mun elämä on levällään netissä kenen tahansa luettavaksi. Kai se tuntuu siltä, että jos mun blogi ei kiinnosta ketään, niin mun elämä ja minä eivät kiinnosta ketään. Näin asia ei tietenkään ole, mutta itteensä on helppo ottaa tällaisia asioita. Eilen yritin etsiä jotain googlen kuvahausta, jolloin blogini kuvat hyppäsivät haun tuloksiin. Se oli kutkuttavaa ja kummallista samaan aikaan. 

Kaikki on niin kannustavia mun blogin suhteen, mutta se on silti selvää että bloggaaminen on massaa. Massasta ei pidetä, se tekee ihmisestä tavanomaisen. Se stereotypioi minut ja muut bloggaajat samalaisiksi ja asettaa meidät kaikki tiettyyn valoon, laatikoi. Kuitenkin mä toivon, että olisin erilainen. Että mun blogi olisi erilainen. Että ihmiset huomaisivat sen tietyn piirteen, joka on minua eikä muita.  Ja toivon, että kaikille blogeille annettaisiin mahdollisuus vakuuttaa, massaa tai ei.

Blogging has become a really popular hobby that mostly young women do. You can find hundreds if not thousands of amazing blogs about fashion, sports and life from the internet. So many people have a talent; they can write, take pictures, wear cool stuff. Make their life so interesting that others want to hear more about it and follow them. 

However this creates a stereotype about blogs and the people who write them. Average blogger is probably a 20 year-old woman. She loves to shop. To go out, to drink coffee with her friends at small coffee houses and take pictures about this event. She loves life, and copes with the ups and downs. Her life contains living and then sharing the moments with readers. 

If the average blogger is like this, does it mean that blogs are all the same? Contain the same lifestyle stuff and pictures of coffee mugs? At first it seems like it. You sort of find new blogs to read, take a quick look of each and then move on to the next, hopefully more interesting one. Why? Because they don't seem different from each other. Blogs need something special to survive. But when you look below the surface of pretty, happy faces and Zara-bags, you can find a personality of the blog. Something that the blogger is wanting to show without making it obvious. It can be little things. Things that make the blog just a bit different from the next one. 

What comes to "Passion", I really hope people look at it more than 10 seconds. I hope that people like it. No matter how much I would want it to be just for me, it's also for others. Yesterday I Googled something and found of picture, straight from my blog, staring at me. At Google. The feeling was confused and excited. It's so easy to forget that everything I write is shown to, well basically the whole freaking world. It's such an amazing thing. 

I'm lucky to have great friends who support me and my blog, and it makes me so happy. Even though every blog seems like the one you just saw, take a moment to give it a chance. You might find something incredibly cool. And stereotypical or not, the bloggers are almost always different, if not opposites; they just happen to really like the coffee pictures.

My favorite artist, avicii. You did it again, this song is amazing! 

Avicii se sitten vaan osaa, mahtavaa hittiä toisen perään.