We have the same dreams

Helmikuu, maassa lunta, pitää laittaa kaulahuivi, bussit on myöhässä, ulkona on kaunista, tekee mieli suklaata. 

Koeviikko alkoi reippaissa merkeissä ja jopa matikka tuntui menevän hyvin, mutta sitten motivaatio loppui ja huomisesta alkaen en osaa sanoa miten tulee menemään. En kuitenkaan huolehdi. Kai mä nyt kaikesta läpi pääsen, kun aikasemminkin oon aina päässy. Ja aikasemmin oon aina stressannu ja pohtinu, mutta kaikki on loppujen lopuksi mennyt hyvin. 

Sitte vähä viimeaikaista pohdintaa peliin. Luin pari päivää sitten hesarista (joo luen hesaria ja nautin siitä) nuorten työasioita koskevan jutun. En keskittyny siihen hirveen hyvin, mut jotain siinä puhuttiin nuorten halusta saada täydellinen ammatti. Siinä sanottiin, että unelmat on hyvästä, mutta jonkun pitää myös tehdä paskahommat, joten kaikilla ei voi olla samoja työtoiveita.

Mulla on ollut paljon näitä työnhakujuttuja, koska oon päättäny että tänä kesänä mä nappaan jonkun duunin. Jonkun kivan duunin, mieluiten vaatekaupassa. Nyt hössötetään hirveesti nuorista, meidän työnhakuvaikeuksista ja kannattavista ammateista. Koko ajan tulee kannustusta ja painotustakin. Sanotaan, että kannattaa tavoitella unelmia ja kiivetä pilvenpiirtäjän katolle näkemään maailmaa, ja kannattaa haluta rahaa ja mainetta ja onnellisuutta. On yleinen näkemys, että kaikilla pitää olla samat mahdollisuudet saada hyvä toimeentulo ja valita unelma-ammattinsa. Käytännössä kaikilla pitää olla mahdollisuus tähdätä korkealle. Kaikilla pitäis olla mahdollisuus olla vaikka menestynyt taiteilija, rikas näyttelijä tai maailmaa muuttava poliitikko. Tällasia unelmat on, suuria ja hankalia saavuttaa. Mutta kun ne saavuttaa, sitten voi olla onnellinen.

Ongelma on se, ettei maailma koostu pelkästään tällaisista ammateista. Kenen unelma ajaa taksia, imuroida pöytien alta, avata ruumiita, laittaa tavaroita pakettiin tai olla siwan kassalla? Tällaset työt on ehkä kivoja hanttihommia, mutta suomalaiset nuoret haluaa jotain suurempaa. Me halutaan työtä, josta voi nauttia ja joka on osa meidän persoonallisuutta. En mä ainakaan halua olla kaupan kassalla nelikymppisenä (enkä ikinä haluais olla siivooja, vaikka palkka ois miten hyvä), ja oon aika varma ettei se oo kenenkään muunkaan toive. Ehkä me ajatellaan, että ollaan liian hyviä tollasille ammateille? 

Meille ollaan aina opetettu, että mikä vaan on mahollista. Miksi me enää haluttais tyytyä, kun aina biiseissäkin lauletaan "you can do anything". Onhan se hienoa, että kaikilla on samat mahdollisuudet, mutta se luo yhteiskunnan, jossa on vain kilpailua. Me kilpaillaan parhaista opiskelupaikoista ja ammateista, koska totuus on ettei kaikille riitä niitä parhaita töitä. Kaikki ei saa mitä haluaa. 

Joskus tähän ongelmaan herätään, kun siivoojat loppuu ja kauppiksesta valmistuneille aletaan tarjota helppoja siivouskeikkoja.

jacket - Forever21 / jeans - Bik Bok / bag - Pull and Bear / scarf - Cubus / shoes - Din Sko

It's February. I wear scarfs. Buses are late because they get stuck in the snow. I crave chocolate. Exam-week and no motivation. 

This job hunting thing that I've been working on lately has got me really thinking about the future and possible career options. I haven't figured out what I want to do, but I know it has to be something extremely cool and awesome. Something that I love to do and that pays really well. Something big, something that can influence things.

My dreams are big, and I've noticed that so are other young people's dreams. We want it all! And why wouldn't we? Haven't we always been told to follow our dreams? Don't all the songs say "you can do anything"? We 21st century kids know that we are worthy of great things, including a good job. We aren't settling for crap, we're clever and skinny and we know things. It's amazing that everyone has the chance to reach out for their dreams, but it does bring up problems.

We want to become movie stars, travel the world and write our own cookbooks (and have a TV-show on the side), change the society we live in (or save the kids in Africa), become a fashion designer or simply make a lot of money.  There are many great jobs out there, but there are even more great people out there. And we have to compete.

In Finland, people are highly educated. That also means that there are hundreds of thousands of people wanting those great jobs when they graduate from college. No one is interested in the career of a cleaning lady, not after all that studying and hard work. Still, there are so many jobs that require people to do them. Who drives the buses, cleans, or sells food at the grocery store? We need them too, but young people, including myself, are ambitious and we don't want those kind of jobs, at least not for the long run.

Someone should have a dream to become the person who cleans bathrooms, because otherwise we'll be in trouble when the highly-educated people run out of great jobs. Easier said than done! 

What are your dream-jobs? :)