Tuesday, March 4, 2014

Every time I built a fort, it started raining

Heti kun tulin kotiin, äiti kysyi olinko ollut laskiaisriehoissa. Missä ihmeen laskiaisriehoissa? Salillahan mä olin. Enää ei laskiaista taideta ollenkaan juhlia, tuskin kukaan nuori edes huomioi koko juhlaa. Toista oli pienenä kun oltiin aina pulkkamäessä ja syötiin laskiaispullia. Käyköhän ala-asteelaisetkaan enää pulkkamäessä? Ei lapsia näy niin paljon ulkona leikkimässä haalareissa ja mudat naamalla, kun 5-vuotiailla on IPhone, ja sieltä löytyy paljon kiinnostavampia pelejä kun ulkoa. Se harmittaa. Harmittaa sen takia, koska meidän sukupolvi oli varmaan se viimeinen, joka sai viettää oikeeta lapsuutta. Olihan meilläkin joku tietsikka, kun olin pieni. Muistan että siinä oli yks peli, enkä osannut pelata sitä. Se oli sellanen iso pönttökone, joka vaan homehtui käytävällä. 

Me pelattiin penkkistä, kirkkistä, ja mitäköhän muuta. Joskus mä ja mun kaveri roikuttiin niistä pyykinkuivaustelineistä, silleen että vaan jalat oli koukussa sen tangon päällä. Ja joskus mä ja mun naapuri maalattiin takapihan koivut valkoseksi (mistäköhän me se maali ees saatiin). Ja kerran me ajettiin sellasella pienellä kaksinistuttavalla leikkiautolla alamäkeen, niin että renkaat suli ja se meni pilalle. Ja muistan kun mä rakensin pihalle meidän kaikista sateenvarjoista majan, ja istuin siellä aina kun satoi. Se oli ihan parasta, ei oikeesti ollu mitään parempaa kun vaan kuunnella sitä sadetta ja olla siellä omassa pesässä. Ja tietysti mä tein sisälläkin majoja, kaikki patjat kasaan vaan, ja kaikki peitot päälle. Viikon päästä äiti raivais sen majan ja mua harmitti. Ei ollut kännykkää. Harmitti vaan kun maja purettiin. Enkä kattonut kauheesti telkkaria - tietty jotain leffoja, ja salkkareita (just nii), mut ei mitään muuta. Oli mulla mielikuvitushevonenkin. Ja käytiin siellä pulkkamäessä.

Toivon, että vieläkin lapset käy laskemassa pulkalla. Että ne vieläkin leikkii ulkona, eikä kaikki mielikuvitus oo kadonnu. Oishan se hirveetä, jos lapset ois niinku me nuoret; naama kännykässä koko ajan, ja unohdetaan laskiainen.


jacket and scarf - Forever21 / shoes - Bianco footwear / jeans - Dr. Denim / bag - my mom's






When I was a kid, we had a computer, an old one. You know, one of those big, white ones with a huge box in the back. It had one game, and I didn't know how to play. I didn't have a phone. I made a little fort of all the mattresses and blankets we had. And then, after a week, my mom would take it down and I was so upset. We played with the other kids in my neighborhood. Once, my friend and I painted the trees in the backyard with white paint that we found somewhere, and we definitely didn't get away with that. I also had a habit of making a fort outside, with all of our umbrellas. This was every time it looked like it was going to rain, and it's weird, because now when I think back, I'm pretty sure that every time I made the fort, it started raining. But that doesn't make sense. It really didn't have to make any sense back then. I had an imaginary horse, and I ran around the yard. And our neighbors yard, and the street. I was all over the place. I rarely watched TV. When I did, it was probably some children's movie like the Lion King (that by the way, was really scary). Still, I rather organized our shoes or played with the chess. You know, pretended that the chessmen were people, and built them homes and stuff.

The reason I think about all of this is because I feel bad. I feel bad that 5-year-olds have I Phones, and that they find games in them more interesting that real life. Do they ever just go out and play anymore? Are they in trouble all the time? It would be awful if kids were like people my age; sleeping with their phones and forgetting to come up with imaginary horses.



2 comments:

  1. Your outfit is super cute! And when I was young we totally had one of those old, loud white computers too! Kids today are so lucky! haha
    Also, thank you so much for all the lovely comments you leave on my blog. I'm glad you can relate & your blog is looking awesome! :D

    x leah symonne x

    itsleli.blogspot.com

    ReplyDelete