Last weekend made me realize how much I miss summer. Summer is the time when everything feels different. Or maybe summer is the time when everything feels different but is actually the way it's supposed to be. People are more relaxed, they act themselves, they can do what they want more. In the summer, days are longer and nights almost don't exist at all - at least in Finland we get to enjoy the light 24/7. At some point in the spring I start waking up from this fog. I don't know exactly how to explain it, or if others feel this too, but one day, year after year, I feel like I wake up from winter and see clearly again. It's like wiping the dirt of the windshield. I see that there is no point of hiding my opinions and that I should talk to a person that I've been meaning to talk to a long time, and that there is nothing to be afraid of. Life is good. At that moment, I ask myself, what the heck have I been afraid of all winter! Why have I kept a part of myself hidden? Why have I not smiled more, or laughed, why have I cared so much about what other people think about me, why haven't I done more things that I enjoy doing, why haven't I lived? Yes, it's easy to think like this when the realization comes as summer approaches. The sunlight comes from behind the trees when I walk to school in the morning, maybe a couple weeks before the summer holidays or so, and I feel completely happy. Like nothing's wrong in my life. Or like things might not be perfect all the time, but none of that matters if I take things the right way and think positively. All that light and the feeling of complete freedom you get in the summer, well, that for me is the most incredible feeling in the universe. It's the time of the year I feel the happiest, and then somehow when the winter comes, I slowly sink into this dark fog that makes me not see clearly. It's sort of sad. But whatever it's worth, waking up from that fog feels so great that I don't know if I even mind it anymore. Maybe it's supposed to be like this; it's supposed to be a reminder of the fact that life is unique and nothing can ruin it, and that during the summer I have the perfect opportunity to express myself and enjoy the amazing little things in life like sunlight, staying up all night talking and singing and dancing from the bottom of my heart.
Olin kaupungilla, kun sain soiton, ja oli tuntematon numero. Ei mulle ikinä soita tuntemattomat numerot! Kuka se vois olla, apua. Sitten sieltä kysyttiin, josko olin vielä kiinnostunut kesätöistä. No ihan varmasti olen! Ja yhtäkkiä sain työhaastattelun, tosta vaan :) Mulle tää on iso juttu, koska ei mulla ole mitään työhaastatteluita ennen ollut, eikä kunnon duunia. En kerro mihin tää haastattelu on. Muuten jos saan sen työn niin kaikki tulee stalkkaamaan (kaikki pelottavat vieraat jotka mun blogia lukee). Ei kai. Kyllä varmaan sen jossain vaiheessa paljastan, jos siis saan sieltä töitä. Oon kuitenkin nyt ihan yli-innostunut tästä asiasta, ja on aivan vitun hieno fiilis kun kerrankin vastaus ei ala sillä tavallisella "valitettavasti......".
Tajusin tässä että maanantaina onkin sitten enkun kuuntelut, ja tästä lähtee YO-kokeiden eka osa. Kuuntelut on ollu aina mulle se vaikein juttu, joten saa nyt nähä. Kuitenki nää Suomen YO-kokeet on kovaa tasoa, ja varsinkin noi Englannin kuuntelut (kuullut huhua, että joku Oxfordin yliopiston professori oli tehnyt ton kuuntelun, eikä ollut pärjännyt kauheen hyvin - mutta liekö vaan huhuja) on monien mielestä hankalia. On se kumma kun kuunteluun kuuluu automaattistesti myös päättely - mikä näistä, a, b vai c, on eniten oikein. Siis vaikka useampi olisi oikein, niin pitää ymmärtää mitä korostetaan eniten. En tiiä menikö mulla jotain ohi, mutta kai niiden kokeiden pitäisi testata vain Englannin osaamista, ei päättelykykyä. Joskus mullakin menee harjotellessa esim. puolet väärin kuunteluissa, vaikka ymmärtäisin 98% löpinöistä, aina sen takia etten vaan osaa ymmärtää mikä vastaus on se oikeampi.
Katotaan tuleeko kuunteluun jotain täysin mahdottomuuksia, kuten vaikka Scottiaksentilla jotain höpinää tai vaikka ristiriitasia vaihtoehtoja luomuperunoista ja krokotiileista.
Hyvät viikonloput, nautitaan tästä Suomen sumusta!
shirt - H&M / jeans - Bik Bok / jacket - Zara / necklase - Glitter / beanie - Cubus
There was a phone call a couple a days ago it went pretty much like this. I looked at my phone and wondered who could be calling me, some weird unidentified number. No random people usually call me, they're always someone I know. Unless it's a prank call at night, which is just pathetic. I picked up. They asked me whether I was still interested in a summer job that I applied to! I was not expecting that kind of phone call, so I was beyond excited. Of course I said yes yes yes, absolutely. So, I have my first ever job interview on Monday, and I just hope I'll be able to seem normal and professional, and the kind of responsible young adult who can handle a real job. I'm so pumped about this! Maybe my summer will be filled with work after all.
There is also something else pretty major coming up on Monday, which is the first part of my exams at school. I'm starting up with English, and on Monday it's time for my English listening comprehension test. It's considered extremely difficult (there have even been rumors about a professor somewhere in Oxford who did the test and didn't do so well on it, but this information might not be very trustworthy...).
We've been practicing the tests on class for a couple of years now, but they are still really hard for most of us. One of the reasons they're so challenging is the multiple answers system. The right answer is usually the one that's not only correct, but the most correct. There might be other answers that qualify in theory, but you have to know how to choose the one that's most likely (or sometimes I think it's just random). The questions are usually about something pretty weird. Like once I think there was something about organic potatoes and wars between farmers, and a crocodile that jumped into somebody's fountain.
I don't like the way these exams measure not our English hearing skills but also our inference skills. This should be about learning a language, and in real life you don't have to differentiate between two possible answers, you can just ask for clarification. You can talk and you can listen, and if you don't completely understand, you can ask. That's something that none of the test measure - your ability to adapt to new situations with a foreign language and actually communicate in day to day basis.
That was way too much thinking on one text. What has everyone been up to lately? I got a gym membership once again, next week is prom (and yes there will be photos), and I'm focusing on a really great book, which is rare. Maybe I'll even write about the book.
It took me forever to find this song after I heard it on radio. I love everything about this!
Helmikuu, maassa lunta, pitää laittaa kaulahuivi, bussit on myöhässä, ulkona on kaunista, tekee mieli suklaata.
Koeviikko alkoi reippaissa merkeissä ja jopa matikka tuntui menevän hyvin, mutta sitten motivaatio loppui ja huomisesta alkaen en osaa sanoa miten tulee menemään. En kuitenkaan huolehdi. Kai mä nyt kaikesta läpi pääsen, kun aikasemminkin oon aina päässy. Ja aikasemmin oon aina stressannu ja pohtinu, mutta kaikki on loppujen lopuksi mennyt hyvin.
Sitte vähä viimeaikaista pohdintaa peliin. Luin pari päivää sitten hesarista (joo luen hesaria ja nautin siitä) nuorten työasioita koskevan jutun. En keskittyny siihen hirveen hyvin, mut jotain siinä puhuttiin nuorten halusta saada täydellinen ammatti. Siinä sanottiin, että unelmat on hyvästä, mutta jonkun pitää myös tehdä paskahommat, joten kaikilla ei voi olla samoja työtoiveita.
Mulla on ollut paljon näitä työnhakujuttuja, koska oon päättäny että tänä kesänä mä nappaan jonkun duunin. Jonkun kivan duunin, mieluiten vaatekaupassa. Nyt hössötetään hirveesti nuorista, meidän työnhakuvaikeuksista ja kannattavista ammateista. Koko ajan tulee kannustusta ja painotustakin. Sanotaan, että kannattaa tavoitella unelmia ja kiivetä pilvenpiirtäjän katolle näkemään maailmaa, ja kannattaa haluta rahaa ja mainetta ja onnellisuutta. On yleinen näkemys, että kaikilla pitää olla samat mahdollisuudet saada hyvä toimeentulo ja valita unelma-ammattinsa. Käytännössä kaikilla pitää olla mahdollisuus tähdätä korkealle. Kaikilla pitäis olla mahdollisuus olla vaikka menestynyt taiteilija, rikas näyttelijä tai maailmaa muuttava poliitikko. Tällasia unelmat on, suuria ja hankalia saavuttaa. Mutta kun ne saavuttaa, sitten voi olla onnellinen.
Ongelma on se, ettei maailma koostu pelkästään tällaisista ammateista. Kenen unelma ajaa taksia, imuroida pöytien alta, avata ruumiita, laittaa tavaroita pakettiin tai olla siwan kassalla? Tällaset työt on ehkä kivoja hanttihommia, mutta suomalaiset nuoret haluaa jotain suurempaa. Me halutaan työtä, josta voi nauttia ja joka on osa meidän persoonallisuutta. En mä ainakaan halua olla kaupan kassalla nelikymppisenä (enkä ikinä haluais olla siivooja, vaikka palkka ois miten hyvä), ja oon aika varma ettei se oo kenenkään muunkaan toive. Ehkä me ajatellaan, että ollaan liian hyviä tollasille ammateille?
Meille ollaan aina opetettu, että mikä vaan on mahollista. Miksi me enää haluttais tyytyä, kun aina biiseissäkin lauletaan "you can do anything". Onhan se hienoa, että kaikilla on samat mahdollisuudet, mutta se luo yhteiskunnan, jossa on vain kilpailua. Me kilpaillaan parhaista opiskelupaikoista ja ammateista, koska totuus on ettei kaikille riitä niitä parhaita töitä. Kaikki ei saa mitä haluaa.
Joskus tähän ongelmaan herätään, kun siivoojat loppuu ja kauppiksesta valmistuneille aletaan tarjota helppoja siivouskeikkoja.
jacket - Forever21 / jeans - Bik Bok / bag - Pull and Bear / scarf - Cubus / shoes - Din Sko
It's February. I wear scarfs. Buses are late because they get stuck in the snow. I crave chocolate. Exam-week and no motivation. This job hunting thing that I've been working on lately has got me really thinking about the future and possible career options. I haven't figured out what I want to do, but I know it has to be something extremely cool and awesome. Something that I love to do and that pays really well. Something big, something that can influence things. My dreams are big, and I've noticed that so are other young people's dreams. We want it all! And why wouldn't we? Haven't we always been told to follow our dreams? Don't all the songs say "you can do anything"? We 21st century kids know that we are worthy of great things, including a good job. We aren't settling for crap, we're clever and skinny and we know things. It's amazing that everyone has the chance to reach out for their dreams, but it does bring up problems. We want to become movie stars, travel the world and write our own cookbooks (and have a TV-show on the side), change the society we live in (or save the kids in Africa), become a fashion designer or simply make a lot of money. There are many great jobs out there, but there are even more great people out there. And we have to compete. In Finland, people are highly educated. That also means that there are hundreds of thousands of people wanting those great jobs when they graduate from college. No one is interested in the career of a cleaning lady, not after all that studying and hard work. Still, there are so many jobs that require people to do them. Who drives the buses, cleans, or sells food at the grocery store? We need them too, but young people, including myself, are ambitious and we don't want those kind of jobs, at least not for the long run. Someone should have a dream to become the person who cleans bathrooms, because otherwise we'll be in trouble when the highly-educated people run out of great jobs. Easier said than done! What are your dream-jobs? :)
Niin paljon tuottareita. Kaapista löytyy: Frendit, Ruma Betty, Täykkärit, Sinkkuelämää, Gossip Girl, House, Simpsonit. Ennen katottiin telkkaria, nykyään katon melkeen pelkästään tuottareita. Ne vaan koukuttaa, ja vietän monta tuntia kattoen monimutkasia suhdekiemuroita. Se on hyvää viihdettä, eikä missään vaiheessa ehdi tylsistyä - toisin ku elokuvissa, joissa on syvällisiä sanomia ja pitkiä keskusteluja, joissa ei välttämättä tapahdu mitään. En enää ees ehdi katsoa elokuvia, kun tuntuu ettei aika riitä. Kummaa kun ei enää jaksa keskittyä parii tuntia yhteen leffaan, vaan pitää kattoa puolen tunnin tai tunnin mittasia sarjoja. Nykyään leffoja ei vaan jaksa alkaa kattomaan, ellei joku oo suositellu niitä tai ellei ole kaveriporukalla kattomassa jotain American Pieta. Oon aina liikkeessä, joten en jaksa keskittyä mihinkään joka vie aikaa, mut joskus ois hyvä vaan istua alas ja kattoa hyviä leffoja, ja malttaa vaan olla paikallaan. Pitäs opetella pysästyy. Ehkä kaikki on nykyään liian helppoa, niin ei vaivauduta keskittymään minkään mitä ei ole pakko tehdä. Jos haluun ruokaa, meen jääkaapille ja siellä sitä on. Jos oon kipee jään kotiin. On niin ihanaa kun on vapautta ja voi tehdä mitä haluaa, mut onkohan kaikki vähän turhankin helppoa? Lisäksi itse huomaan tekeväni joskus kärpäsestä härkäsen; vaikka asia olisikin helppo, teen siitä vaikean. Vaikkapa monesta kaveripulmasta tai kouluhommasta tulee hirvittävän vaikea vasta silloin kun alan sitä liioittelemaan. Semmosta pohdintaa tänään. Nyt takasin koulukirjojen ääreen, koska mikäs se huomenna taas alkaakaan. Toisaalta ihan kiva että koeviikko tulee, koska saa vähä enemmän vapaa-aikaa (ja pääsee taas kauppoihin niin ettei siellä oo ketään). Ja on muutenki jees että pääsee eroon joistain kursseista ja pääsee alottamaan uudet kurssit puhtaalta pöydältä. Onnee kaikille koeviikkolaisille!
coat - Vero Moda / bag - Vagabond / socks - H&M / shoes - Bianco Footwear / furry har - borrowed
I open the cabinet. Sex and the City, Ugly Betty, The Simpsons, House, Gossip Girl, Desperate Housewives and Friends are staring at me whispering "Choose me, you know you want to!". Wow, I have a lot of season, I think.
I no longer watch TV or movies very often. It's so easy to just choose a series and stick with its exciting plot, beautiful characters and on-going surprises. You never get bored watching Gossip Girl! How could you when someone is already cheating or getting expelled from school or you find out that those two (who are dating) are a step-brother and sister. Stuff like this happens to them every day, and it's so entertaining, because that never happens in real life. That usually doesn't happen in movies either (unless we're talking about American Pie or something like that).
Nowadays I get bored easily. I don't have the energy to focus on a perfectly good movie. Maybe it's because in life, I usually get things pretty quickly if I want them. If I'm hungry, I'll just go get some food from the fridge. Or maybe it's because I'm used to watching short episodes, and then taking breaks in between them, just to check my phone or get some juice, or maybe just write something on my computer. I don't have patience anymore. Maybe I never had a lot of patience (I've always been incredibly I-want-things-now kind of kid) but I do know that a few years back I still had the time and the enthusiasm to watch an entire movie. Today, I need to be going all the time. Places, friends, things to do. Something is constantly on my mind, whether it's homework or a relationship issue or something about a summer job or my future.
I should really know how to slow things down. Maybe take time, and focus on a great movie. Or how about real life? Just the view out of my window. When am I going to get it? That my lack of patience is ruining perfectly good experiences. It's so cool that we have freedom to do pretty much whatever we want in life, but is it all getting a little too easy?
What TV-series do you guys watch? Do you think we get things too easily?
Feels like Friday. Exam-week starts tomorrow and my first test is English. Back to studying now :)
