part-time friends

Miksei koululaiset ikinä hengaa yhdessä? 

Ajattele kuin kivaa ois jos kaikki ois kamuja myös oppivelvollisuuden ulkopuolella, nii monesti sieltä paljastuu mukavampia tyyppejä kun ei olla väsyneitä nenä kiinni bilsankirjassa. On harmi, että ihmiset muuttuvat koulun loputtua vieraiksi. Vaikka välkällä puhutaan, niin heti kun kello käy puoli kolme, niin se maaginen aika jolloin ihmisille voi puhua, loppuu. Ihan kuin oltaisiin kavereita vain tietyssä ympäristössä, ja muualla se ei oo hyväksyttävää. 

Oon koulussa mököttäjä. Joskus hyperaktiivinen. Se vaan riippuu koulupäivän alkamisajasta ja kahvinjuonnin määrästä. Tuomitsen liikaa ihmisiä, joita en edes tunne. Joskus ulkonäön, joskus huhupuheiden takia. Todellisuudessa nämä ihmiset saattavat olla aivan muuta kuin miltä he vaikuttavat; ihmiset yleensä aina yllättävät mut jossain vaiheessa, positiivisesti tai negatiivisesti. Haluaisinko, että ihmiset tuomitsisivat mut olemaan aina se mitä koulussa olen? En haluaisi. 

Monet tulee kouluun vaan opiskelemaan, ja niillä on kaverit koulun ulkopuolella. Toiset taas hengailee kaikkien koulutyyppien kanssa aina, mikä on sinänsä kivaa koska silloin parhaat kaverit näkee joka päivä. Parhaat inside-läpätkin syntyy hauskana väsyneenä hetkenä koulussa, kun se pieni kirjoitusvirhe tai söpö hamsteri siinä kirjassa on nii helvetin hauska. Ja sen muistaa vielä vuosien päästä.

Kouluja tulee ja menee, ala-aste, ylä-aste ja lukio. Kavereita tulee ja menee. Vähitellen on mukava huomata, kuinka ihmiset kasvaa ja muuttuu. Vanhoja tuttuja on kummaa nähdä kadulla, joten teeskentelen vaihtavani biisiä Ipodilla tai tekstaavani kaverille. Niin, koulukaverit on erilaisia kavereita, jotka jotkut kestää ja jotkut ei. Mutta aina on mukavaa jakaa juorut opettajista, ja uusimmat parisuhde- ja draamakäyrät, ainakin tässä ja nyt. Enhän haluasi, että ihmiset teeskentelevät tekstaavansa, jottei heidän tarvitsisi puhua mulle.

Eilen oli kiva nähdä koulukavereita koulun ulkopuolella. Kiitti mukavasta illasta! Harmi ettei tullu järkkäriä mukaan, niin en oikeen saanu mitää kuvii.

Meikä kokeili ekaa kertaa vesipiippua ;) Me yesterday, trying out the hookah for the first time.

Why don't people hang out with the people they go school with all that much? Think how fun it would be if everyone knew each other, and talked outside the school building. If they didn't pretend they're texting when a person walks by, because they're not sure if they should say hi or not. 

Sometimes I see people talking, and when the school goes out it's not appropriate anymore. Or if you see someone at the mall that you know from school, it's not okay to talk with them like at school. Of course some people do it. Sometimes it's like being part-time friends.

After all, we're all different at school. Tired, a bunch of zombies. I'm usually tired, or I might be hyper. Depends on the amount of sleep and coffee. Would I want other people to judge me based on what I'm like at school? Nope. So I probably shouldn't do it either. It's just so easy to get a certain picture of someone, based on rumors or looks. 

Anyway, I really enjoyed actually hanging out with these people yesterday -  I should take more time to get to know people that are right there. And I think others should do the same thing. 

red velvet

Aamulla lähin talvitakki ja villapaita päällä kouluun ja kylmää oli. Sitten kaikilla olikin shortsit ja topit koulussa, ja sain kuulla että luvassa on lämmintä tälle päivälle. Kun lähdin kotiin aurinko oli huipussaan ja oli nii ihana sää! Tällaset takakesät kelpaa kyllä hyvin :) Heitin sitten kesävaatteita päälle ja nautiskelin ilmasta, sitten oli parin tunnin mittanen autokoulun teoriatunti sellasesta kiinnostavasta jutusta kun maantienajo.

top - Dillard's / pants - Lindex / back-bag - American eagle / shoes - converse

 Kaivoin ton repun jostain mun laukkukasan uumenista. Olin ihan unohtanu sen olemassaolon... Ei sovi kauheen monen jutun kanssa, se on nii jotenki maanläheinen. Noi punaset sammarit on mun ehdottomat lempparit (minkä varmaan kaikki huomaa koska mulla on ne melkeen aina päällä...). Paitahan on oikeestaan mun siskon, toin sen sille tuliaisiks jenkeistä ja oon vähä välillä sitä lainaillu ;) Anteeksi siskosein. Se on vaan niin hyvä lämpimälle säälle, ja oon käyttäny pari kertaa baarissa ja festareilla. Sillon voi olla ihan rintsikat alla vaan, mutta en ehkä laittais normipäivänä silleen.

Mulla on ylitsepääsemätön kriisi blogin kanssa; miten jatkaisin kahdella kielellä kirjottamista? Oon huomannut että se vie liikaa aikaa ja energiaa, ja jos innostun kirjottamaan yhdellä kielellä on usein hankala vaihtaa keskellä. Voisin jatkaa suomella, mutta sitten kukaan ulkomaalanen ei ymmärrä lukea. En halua jatkaa kokonaan englannilla, koska suomi on kuitenki mun äidinkieli ja musta oon (ehk) vähä nokkelampi suomenkielellä. Jos on mitään ehdotuksii tai omia kokemuksia, niin kerro toki ja auta naista pulassa! :) Ei tähän kyllä varmaan oo mitää ratkasuja, mutta voi silti ehottaa.

I have a little problem with the two-languages thing. It takes too much time and energy to write everything in two languages! When I start writing in one language, it's hard to switch in the middle. Sometimes I get an inspiration and start writing a long story in Finnish, then I realize I don't have time to do the whole thing again. Tell me if you have any suggestions... I'd like to write in English too so my English will kind of stay good. 

Today I left my house with a jacket and a sweater, just to realize everyone else is wearing tops and shorts :-D Apparently it was going to be a hot day. When I came home from school I changed into summer clothes and enjoyed the weather. It's going to be cold and rainy any day now so I want to get all the sunlight I can possibly get! 

I also had a driving lesson (no driving, just studying) and tomorrow I'll be driving for the second time in public. Last time was, well, a good start but I didn't really stay on my side of the road and I had some problems with accidentally switching off the motor or something like that. My car dictionary is not very strong. Anyway I feel weird about driving, because I suck! Or at least I feel like I do :D I guess I can't practice at a parking lot forever... But when I'm at traffic lights and the light goes green, I just have to go really fast, and of course I panic. I just think of those cars behind me. And the fact that I'm slowing then down. However I think I've learned a lot about the rules and signs, so I don't have to stress about that. I can't wait to try driving again tomorrow! 

Kiitos kuvista Saralle!

beauty hurts

Onks joku olla joskus kosmetologilla? 

Äidin, siskon ja kavereiden suostutteluiden ja oman mielenkiinnon takia menin tänään ihon puhdistukseen ja ripsien värjäykseen. Paikan nimi on Timpuriina ja se on tossa mankkaalla, tapiolasta päin kun tulee niin siinä mankkaan ostarin jälkeen. Tosi mukava, joku ehkä kolmikymppinen nainen pitää siinä omaa yritystä. 

Menin sinne ja alotettiin noista ripsistä. Se varoitteli paljon että silmiä ei saisi yhtään avata, vaan pitää pitää ne rennosti mutta tiukasti kiinni. Tästä mä olin epäluulonen, koska kelasin että varmasti siinä alan räpyttelemään, ja sitä mustaa mömmöä menisi silmiin (joka kuulemma kirvelee aivan helvetillisesti). Ihan hyvin se sitte meni, ja piti venailla jotain 10 minuuttia että se aine vaikutti, sitten se oli siinä. Paitsi etten oikeen huomannu ripsissä mitään eroa... Kuulemma ekalla kerralla ei välttämättä väri tartukkaan kunnolla. Mutta ihan mukavalta näyttää.

Sitten tehtiin ihonpuhdistus, joka sattui. AUTS, Mitä me tehdäänkään hyvän ihon saamiseksi! Toistelin vaan ittelleni että beauty hurts. Se teki kuorinnan, ja laitto monta kertaa jotain voiteita, ja sitten käytti sellasta laitetta ihon puhdistukseen, mikä oli se kivulias osa. Lopuks venailin siinä kirvelevällä naamalla ikuisuuden ja tuntu kyllä välillä siltä että naama on varmaan veressä kun avaan silmät... Ei onneksi. Nyt iho näyttää kyl tosi hyvältä. 

Kaikki aina mainoksissa naatiskelee ja on nii ihanan rentona, totuus on ilmeisesti ihan päivastoin. Ehkä ne ei sinne saiskaan mitään porukkaa, jos sanois että tuut kärsimään. 

Huomaako noita ripsiä nyt ollenkaan? Mä en oikeen nää eroa entiseen. 

Kyllä suosittelen menemistä, iho tuntuu tosi paljo puhtaammalta! Hinta vähän kirpasee tosin, tää mun oli 75 euroa ihonpuhdistus+ripset, mutta riippuen paikasta hinnat vaihtelee. 

Muuten asiasta toiseen pääsin eilen ensimmäistä kertaa liikenteeseen ajamaan! Olen siis tossa Tapiolan autokoulussa Hekarilla, ja mul on ollu nyt onkse 3 ajotuntii. Liikenteesee meno oli pelottavaa. Se tuli jotenki mulle yhtäkkii että hei nyt lähetään ajamaan tonne oikeiden ihmisten joukkoon. En osaa vielä yhtää mitää! Se oli oikeesti ihan hauskaa, mutta stressaava oli se kun tuntui että oli koko ajan kiire, koko ajan piti ajatella jotaki. Unohin missä vilkku on ja auto sammu kaks kertaa liikennevaloihin niinku just siihen vihreään valoon. Vihaiset ihmiset takana mörisivät :D Torstaina on sitten uus ajotunti, ja kuulemma katotaan mitä tapahtuu jos en saa yhtään neuvoja. Hirvityksen ainekset sanon minä.

 

Heipsun! Englanniksikin alkaa taas tulemaan mun mun motivaatio palaa, siihen asti joudutte kestämään vanhaa kunnon suomea. 

above ground

Ei kai saisi, mutta kiipesinpä temppeliaukion kirkon katolle. 

Tänään oli muuten taiteiden yö, mutta ei oikeen huvittanu käydä mitää kattomassa. Kumminki törmättiin pariin pappaan Scotlannista, joiden bändin nimi oli "dog in a bucket" ja olihan ne ihan sööttejä huonoine musineen. Illan aikana kaupungilla näkyi lähinnä teinejä ja vanhoja, puolilla juomine ja puolilla taide mieles. 

There is this cool church in Töölö, Helsinki that has a glass ceiling. And you can climb on the church. It's not really allowed but everyone always does... I just wanted to see it and try :) Today was the "night of arts" in Helsinki, so we saw a Scottish band called "dog in a bucket". They were old men with awful songs but a good effort. 

I don't have time to write anything cool because it's late and I have to get some sleep. I'm so glad tomorrow's Friday and I can relax. School's tough. Have a good night everyone! 

Pitäs mennä tästä nukkumaan ja läksyjä tekee, sitten huomenna kouluun. Onneks on perjantai! Hyvät yöt kaikille.

Miksi ostaa?

Enpä tuu ostamaan mitään nyt pitkään aikaan. Tili tyhjeni tässä kuussa nopeasti kesäloman loppuriehoissa, festareista nyt puhumattakaan. Eilen ostin vielä aivan ihanan haalarin. Jotenki rahan kuluttamisesta on tullu mulle nii jokapaiväistä elämää. Takki, laukku, kengät, kahvi, lehtipihvi, siideri, bussimatkat, vanulappuja. Tuntuu välillä, että olen koukussa tuhlaamiseen. 

Haalari - gina tricot 

Miksi ostan? Ostan koska se tuntuu hyvältä. Uusi tavara on ihanaa, ja tuo uskomattoman fiiliksen. Uusi on kaunista ja yllättävää. Osittain syytän yhteiskuntaa, jossa mainoksilta ei pääse rauhaan, ei sitten yhtään missään. Alet seuraa, lehtileikkeissä on kuvia Stockmannin uusista merkkilaukuista ja siitä picnikin kahvista ja patongista, jonka saisi viidellä eurolla. Sitten kun sinne eksyy, on helpompi suunnistaa aivopesun kanssa suoraan halutun tuotteen keskelle tuhlaamaan rahaa. 

Mitä jos en ostaisi? Maailma ei toimi, jos ihmiset eivät osta. Se on selvää. Kaupat tarvitsevat tuloja, jotta ne voivat maksaa palkkoja. Ihmisillä ei olisi töitä jos kukaan ei ostaisi mitään; missä työskentelisivät H&M:n myyjä Anni tai kalatiskin Miko? Joskus olen shoppailemassa ja tuijotan itseäni entisaikojen ihmisten silmin, ja ne silmät on hyvinki tuomitsevat. Ne katsovat ja kysyvät että mitä helvettiä sä luulet tekeväsi, ostelet tavaraa jota ei tarvitse, et ole kuolemassa nälkään ja ostelet, vaikka Afrikassa lapsilla ei ole kotia eikä ruokaa. Silloin pysähdyn ja tunnen oloni hirveäksi ihmiseksi. Mutta kun katson ympärilleni muita ihmisiä, teinejä ja vanhuksia, tunnen oloni vähän paremmaksi, koska kaikki muutkin ostavat. Koska jos kaikki tekevät sitä, eihän se voi olla väärin. Eihän? Ja juuri se, ettei maailma ilman ostoa selviäisi, antaa siihen jonkinlaisen syyn ja tekee siitä hyvän asian. 

http://www.kirk.senate.gov/images/euro.jpg

Miksi tämä on ongelma? Rahaa tulee ja rahaa menee. Kaikki vaihtuu, vaatteita tulee lisää. Vaatteet tuo mulle elämään väriä ja persoonallisuutta, enkä uskoisi olevani puoliksikaan itseni jos vaikka kaikki pukeutuisivat samaan harmaaseen t-paitaan ja farkkuihin. Ulkonäkö on tärkeää, ja minulle vaatteet merkisevät enemmän kuin meikki ja tukka. Vatteet maksavat, ja siihen menee suurin osa rahoista. Kulutan sitä enemmän mitä saan. Jos saisin 100 euroa kuussa, kuluttaisin sata euroa, jos saisin 50 euroa, kuluttaisin 50 euroa kuussa. Olen aina ollu hyvä rahan kanssa; en ole ikinä joutunut vaikeuksiin siitä että olisin tuhlannut kaiken kerralla ja joutunut pyytämään lisää. Osaan tehdä budjetin, mutta vähän aikaa sitten tajusin erään asian. Entäs säästäminen. Ehkä aina ei tarvitsekkaan shoppailla joka kuukauden rahat, vaan säästää jotain ensi kuukaudelle niin että silloin olisi enemmän rahaa. Ei aina tarvitse "elää kädestä suuhun" eli kuluttaa mitä saa. Ongelmaksi muodostuu tästä kaikesta se, etten usko voivani lopettaa rahankäyttöä, koska se seuraa minua kaikkialle. Ei ole mukava tietää, etten voisi vaikka elää ilman suklaata tai kahvia tai vaikka meikkiä - haluan olla oman elämäni pää ja tehdä kaiken ilman suuria sitoumuksia. Haluan pystyä kävelemään kaupassa shoppailevien kaverieni kanssa ilman hirveätä ahdistusta, ja pakkomiellettä ympärillä olevista vaatteista. Ajattele huonetta täynnä suklaata, jokaisessa hintava lappu. 

Miten voin muuttaa tapojani? Tai edes haluanko? Me kaikki ostetaan välillä ja sen onkin välillä ihan hyödyllistä. Tarvitaan ruokaa ja parit farkut, mutta välillä meillä menee yli, ja olen yksi niistä joilla menee välillä yli. Shoppailu tekee elämästä hauskaa, joten en tiedä haluanko sitä vähentää - mitään pahaa ei ole tapahtunut. Tulevaisuus kuitenkin huolettaa, koska opiskelijana rahaa tulee vähän ja ostelu pitää jättää minimille. Ehkä nyt on aika jättää pankkikortti kotiin ja ottaa mukaan vain bussikortti, vähän kiduttaa itseään vaatekaupoissa. Tai ehkä voisin vain olla kotona, missä houkutuksia ei ole. 

Tai ehkä, tämä kaikki on tarpeellista, jotta maailma pysyy kasassa. 

two days of Weekend

Viikko on menny kiireisissä merkeissä; koulut alko tiistaina ja joka päivä on tullu tehtyä jotakin. En oo ehtiny yhtään kirjottelemaan, saati kuvailemaan. Oon sellanen oppilas joka lukee koulujen alettua tosi ahkerasti, ja sitten vähitellen se teho vähenee ku lukukausi menee eteenpäin. Nyt löytyy sentään vähän motivaatiota kun on uusi vuosi ja vielä mahis saada hyvä numeroita. Uudet puhtaa vihot vaatii hyvän käsialan ja kirjat vaatii hyvää kohteluu. Kakkosvuosi on rankkaa, niin kaikki ainaki sanoo. Varmaa se on kumminki ihan mahollinen, samanlainen kun kaikki muutki, pitää vaa pysyy kaikissa aineissa ainakin ajan tasalla. Vähän ku selaisee kirjoi ja vihkoo joka päivä, niin hyvin pärjää! 

Mulla oli vähän hermostunu olo mennä taas takaisi suomalaiseen kouluun nyt kun olin vuoden ulkomailla, mutta se meni paremmi ku odotin. Tuttuja kasvoja oli. Tottakai oon nytten vuotta alemmalla kun olisin ollut, ja vähän se harmittaa kun näkee kaikki abit samoille tunneilla, ja tietää että niillä on kohta ylppärit, enkä oo siinä fiiliksessä mukana. Mutta on se sen arvosta. Ja tänä vuonna on vanhat, eli kohta pääsen mekko-ostoksille (jos nyt parin saisin ensin jostain). En tiiä onko meillä kakkosriesteilyä suunnitteilla... toivotaan, oma ykkösristeily oli ainaki mielenkiintonen kokemus, ja kakkosristeily on todennäkösesti vielä pahempi! :D Pakkohan noista lukioristeilyistä on ottaa ilo irti, musta ne vähän niinku kuuluu tähän hommaan.

Se siitä koulusta. Tää viikonloppu oli ihan mahtava, just sellanen pikku tauko jonka tarvitsin tähä ekaan viikkoon! Weekend festarit Helsingin kyläsaaressa. Innostuin summer soundin jälkeen festareista (tai ainakin sellasista missä ei yövytä), joten päätin lähteä tonne Weekendiin kattomaan millasta on. Olin kuullu että viime vuonna se oli hyvä, ja kattelin Weekendin sivuilta että sinne tulee tosi paljon mun lemppariartisteja (Inna, Calvin Harris, David Quetta...) joten ei sitä paljon tarvinny miettiä. 

Perjantain mahtavin osa oli Calvin Harris - ja en oo varmaan ainoa joka oli tätä mieltä, koska festariteltta oli aivan täpötäynnä. Oli pientä ongelmaa kun kaikki yritti päästä sinne samaan aikaan, ja sitten ei kukaan pystyny liikkuu minnekkään. Loppujen lopuks saatiin kaverin kanssa ihan hyvät paikat, tai ainaki päästiin telttaan sisään. Tanssittii ja nautittii musasta.

Lauantaina oma lemppari oli Inna, koska satun vaa tykkäämään melkeen kaikista sen biiseistä ja osasin laulaa mukana. On se aina sata kertaa mahtavampaa ku voi olla tunnelmassa mukana ja laulaa. En osaa sanoo kuin nuotilla vedin, mutta ainaki oli iha paras keikka! Tää oli siis kello viiden aikoihin, ja olin vielä ihan vesiselvä, mutta silti oli koko viikonlopun paras keikka. Sää oli vähän sateine mutta onneks kånkenii voi ängetä hyvänkokosen sadetakin ja myöhemmi sitte laittaa sen sinne takasin kun siiryttiin illan vikaan esiintyjään; Sebastian Ingrossiin. Se oli taas siellä teltassa, mikä on mun mielestä hirvee virhe. "Hei laitetaan tää pääesiintyjä toho pienee telttaan". Sinne ei sitte kaikki mahtunu, ja sieltä poispääsy oli melkeen mahdotonta. Onneks me mentiin sinne hyvissä ajoin, vaikka jouduttiinkin jättää David Quetta vähän aikasemmi, ja päästiin lähelle lavaa missä fiilis oli hieno.

Jäin miettimään, että kuinka moni salakuljettaa omia juomiaan tonne. Kuinka helppoa on änkeä taskari rintsikoihin ja säästää ehkä kymmenen euroo. Se on ehkä vähän kummaa kun ottaa huomioon että on varaa ostaa sadan euron festarilippu, muttei omia juomia. Kai se on vaan helpompaa kun ei ole edes aina aikaa mennä jonottamaan, kun juoksee keikasta toiseen ja yrittää saada mahdollisimman hyvät paikat! Turvatarkastuksesta huolimatta sisään on melkeen liian helppo saada kuljetettuu juomii. Ehkä niiden ois aika vähä halventaa juomien hintaa niin että ihmisillä olisi varaa niitä ostaa.

Sellanen viikonloppu takana, ja nyt oon aika poikki, kahvin voimalla taas koulujuttuja puurtamaan. 

After school started again on Tuesday, this weekend was a well needed break. I went to the Weekend festival in Helsinki, that had artists such as Calvin Harris, David Quetta, Inna, Armin Van Buren and Sebastian Ingrosso. On Friday, my favorite was Calvin Harris, and I was definitely not the only one who thought so, because of the fact that not everyone could fit into the tent he played in. The crowd was bad. You couldn't move anywhere because people were pushing, hoping to get to the front. We ended up in the tent wohoo! Although we didn't have the best view it was really amazing. 

On Saturday Inna played at 5 PM, which I thought was the best thing of the entire weekend. She's so talented! I was kinda wondering if her voice would be good live, since her songs are really fixed with auto-tune  but she was really good. I love almost all of her songs, so I was singing along and having the time of my life! 

The weather on Saturday was a little rainy, but it didn't bother me. I had a rain jacket and my kånken back-bag that can carry anything. Finland has a cold weather, but on the festival like that it's really warm because there are so many people and everyone is dancing. What I don't like about the crowd is the pushing and the cursing and the obsessing about being in the front. People can get really mad. I'd rather just be on the back, or in the middle where people aren't so obsessive. Maybe people think they can touch the artist if they get close or something. 

I'm really happy I bough the ticket, even though it was 100 euros. It was worth it and I hope I will be able to go next year too! Now I need to get back to homework, and the week ahead.

Calvin Harris on Friday at the Weekend festival

green hills

top and the shoes - Academy / skirt - intersport

Päädyttiin eilen vanhempien kanssa uudelle golfkentälle joka avattiin tähän Tapiolaan vähän aikaa sitten. Se on rakennettu paikalle, jossa oli ennen kaatopaikka (ja muistan itekki käyneeni siellä siihen aikaan, tosin se oli jo ruohon peitossa). Kenttänä se on tosi suomalainen; avoin ja peltomainen. Rakennukset on vielä kesken, mutta yleisilmeeltään ihan mukava (varsinki kun ei ollu paljon porukkaa).

En oo ehtiny käydä kertaakaan pelaamassa tässä kesällä, mikä näkyi vahvasti pelissä... Oon pelannu muutaman vuoden - Suomen säävarauksilla - ja viime vuonna pelasin jenkeissä meijän High Schoolissa. Se on mulle sellanen hyvänpäivän harrastus; ihana, mutta välillä se käy mun hermoille. Kierros voi joko pilata päivän tai tehdä siitä mahtavan. 

Toivoisin kyl et ois enemmän aikaa pelailla, ja erityisesti omanikäistä porukkaa jonka kanssa pelata. Oon huomannu olevani välikäsi; omanikäsiä pelaajia on todella vähän, ja ne jotka pelaa on yleensä sellasia golf-on-elämä tosiharrastajia. Ryhmiä on junnuille ja vanhoille. Joten nyt kaikki kamut maila kätee ja munkaa pelaa ;)

Yesterday my parents and I went golfing at a new course here in Tapiola where I live. It used to be a junk yard; they cleaned it up and made a golf course! I think it was a great idea, since the area was not used anymore, and it was growing grass and trees. 

I haven't had time to play at all this summer - somehow I've been so busy even though I haven't done a lot.  And school is about to start! I feel bad about not playing, because I really should have practiced. Now my game was awful, and it always is after a break like that.  But it was fun to go and see the new course and carry my own golf bad again. When I played in the U.S last year (in High School) I had to borrow a bag and it was fine but it wasn't the same as mine. My bag is so light, I can carry it, it's the perfect size and I love it.  
Next year I hope that I will have time to play in a group or something. It's kinda hard, because not a lot of people my age play golf, at least in Finland. There are classes for kids and adult and I guess I could go with the adults, but they're probably older. Stereotypical golf players are like 60 year-olds with a lot of money. I'm like the opposite. Maybe in 40 years I'll be one of the old people who play and then I will fit in. 

If you need a golf buddy let me know ;)

Huomenna olis sitten koulua ensimmäisen kerran! Luvassa on kiireinen vuosi, lukion kakkonen. En tiedä mitä odottaa, en tiiä millä luokalla oon tai ketä mun luokka-asteella on. Kirjat on hankittu, henkisesti en oo valmis. 

Tomorrow the school starts. I have my books but I'm not mentally ready yet - I guess I won't have time to be. I don't know what class I'm in... I'll figure out that when I go there in the morning, all lost and sleepy. 

Heippahei ja hyvää koulunalkuu kaikille! Have a great first day at school if you're going! 

color to my fall

Mun immuunijärjestelmä on iha pilal jenkeistä paluun jälkeen. Oon ollu nyt on-off kipeenä jo muutaman viikon, ja tää viikko oli ehottomasti pahin. Tais olla kaks eri tautii, ensi joku kurkkujuttu ja nytten tällä viikolla tuli flunssa. Kävin edellisen pöpön aikaan lääkärillä, ja ne otti kurkusta jonkun näytteen - mitää ei tietenkää löytyny. Viime vuonna jenkeissä olin kipee just samalla tavalla, joten kai se maisemanvaihto vaikuttaa. Onneks nyt näyttäs siltä että parannun tämän viikon loppuun mennessä, ainakaan ei ole enää "mä kuolen" olo.

Mulla alkaa olla syksyisä olo. Ei siks että ulkona alkais olemaan kylmä (en oo voinu kyllä mennä kunnolla ulos moneen päivää kun oon ollu kipee mutta lämpömittari kertoo), vaan ympäristön takia. Maassa näkyy vähän lehtii. Vaatekauppoihin ilmestyy tutut pipot ja neuleet. Koulut alkaa, ja arki. Mökkeily loppuu, ja kavereiden kesäduunit. Hain eilen duunia syksyn hulluilta päiviltä. Kaikki tää enteilee syksyn tuloa, sitä että palataan harmaaseen arkeen, syksyyn ja aherrukseen. Eilen istuin kipeenä isän ylisuuri syystakki päällä ulkona, ja kattelin kun satoi ja oli sumuisaa.

Syksyisään oloon sopii aina punaiset kynsilakat! En ole mikää kynsilakkafani. En laita kynsiä joka päivä, enkä yleensä koristele niitä niillä ohuilla kynsivärijutuilla (mitä ne nyt onkaan nimeltään), ja joskus jätän ne vaan olemaan muutamaks viikoks kun ei huvita panostaa. Välillä on kumminki hauska laittaa vähän väriä. Mun ehdoton lempiväri kynsilakkoihin on punainen. Punainen sopii lähes kaikkeen, ja se näyttää mun mielestä kaikkein parhaimmalta kynsissä. Se sopii kaikille. Joku varmaan ihmettelee miksi mä laitan kynsiä kun oon kipee. En itekkään oikeen tiedä, se on vaan ajanviettotapa kun en oo enää sängynpohjalla mutta en voi mennä ulos hyppimäänkään. Ja aina on hauskempaa nähdä kynnet värikkäinä kun harmaina. 

It's starting to feel like fall. Not because it's getting really cold, it's actually about 80 degrees out, but because of little signs that come every year. Summer holiday is almost over, and everyone prepares for school and work. Stores start selling scarfs, hats and boots. There are occasional leaves on the ground. People are thinking about the normal weekdays ahead. Yesterday it was raining at night and I sat outside for a minute, wrapped in my dad's enormous raincoat, wearing a hat. That's when I felt like summer is over. 

All this needs some color! In this case, nail color. I'm not a big fan of doing my nails, sometimes I leave them as they are for weeks without color and I rarely decorate them. If I do my nails, I usually use red. It's my absolute favorite color for nail polish, because it's really easy to combine with other colors and it always looks good on my nail and with my skin color.  Even though I'm sick and probably not going anywhere for a while I enjoy looking at my nails when they're all pretty and not looking like crap. 

I've been sick and then fine and then sick again for a few weeks. I guess it's my immune system, trying to figure out what country I'm in. This week it's been pretty bad, but still nothing but a cold, and a little fever. The part I hate the most is nights - you can't sleep because you can't breathe or you're coughing all the time and you feel like you're dying. I'm so glad it's a little better today, and I'll probably be able to sleep well tonight. 

Jännittää, saan nähdä Calvin Harrisin Weekend-festareilla viikon päästä ;)

I'm excited to see Calvin Harris at the Weekend festival in a week 

Heippa!  Bye!

whether school is the end of the world or not

Kohta alkaa taas koulut. 

Tarkalleen 9 päivää kesälomaa jäljellä ja kerranki on sellanen olo että kesäloma vois vielä jatkua! Pienempänä oli aina nii siistii ku koulut alko ja sai ostaa uuden koulurepun, äidin kanssa käveltiin kaupungilla etsien täydellistä penaalia ja stabiloita. Olin jo viikkoja ennen koulun alkua nii innostunu kaverien näkemisestä, uusista kouluhaasteista (jota ei ollu sillon kauheen haastavia) ja siitä ekan koulupäivän fiiliksestä, joka toi itsenäisen ja vastuullisen olon. Edellisenä iltana laitoin sohvanreunalle uudet vaatteet jotka laittaisin päälle ekana päivänä. 

Toi kaikki katos vähitellen ylä-asteen ja lukio kuluessa, joka vuosi kesäloma tuntuu lyhyemmältä ja joka vuosi sinne kouluun on tylsempää palata. Koen arjen joksikin peruuttamattomaks. Ihan kun mun elämä loppuis heti kun koulut alkaa, ja vajoaisin koulukirjojen, uusien ihmisten ja kiireiden alle. Ihanku koulujen alettua ei voisi ikinä enää rentoutua ja kaikki aika menis opiskeluun ja tulevaisuudesta stressaamiseen. Onhan se tavallaan näin, muttei ihan kokonaan. 

Mun pitää muistuttaa ittelleni, ettei elämä lopu - arkena ja viikonloppuna pystyn yhä raivaamaan omalle elämälleni tilaa. Lauantaina tulee vielä varmasti olemaan vapaa fiilis. Juhlimaankin kavereiden kanssa varmasti ehtii, ainakin välillä. Koulu ei ole elämän loppu. Voin vieläki kirjottaa blogia, ottaa valokuvia, nähdä kavereita, tehdä pieniä reissuja, leipoa mutakakkuja.

Vaikka mä oon aina ollut sellanen tyyppi, joka stressaa pienimmistäkin asioista ilman hyvää syytä, niin oon mä silti aina pärjännyt koeviikot ja aikaset aamut. En ole lukiolaisena yhtään poikkeava - valitan siitä että pitää herätä seittemältä, syödä koulun moneen kertaan pahaksi todettuja mössöruokia, opiskella kotona, keskittyä tunneilla, olla aina kiva opettajille (myös sellaisille jotka ei tosiaankaan ansaitse sitä) ja kestää jatkuvaa painetta jota 18 vuotiaalle opiskelialle välttämättä tulee. Tulevaisuus. Kirjotukset. Ihmissuhteet. Perheen odotukset. Omat odotukset. Argh. Joskus asiat kasaantuu toistensa päälle. Kaikkien kanssa tulee vaan kestää ja tsempata ilman kesäloman antamaa vapautta ja rentoutta. 

Koulun alkamine inhottaa ja ehkä vähän hermostuttaa. Mulla alkaa nyt kolmannen vuoden "alottaminen puhtaalta pöydältä". Lukion ykkönen oli uusiin ihmisiin tutustumista. Ihania pohjislaisia, paljon parempia tyyppejä kun olisin voinut odottaa lähilukiosta. Sanoin heipat ja lähdin vaihtoon. Vaihtovuosi oli sitten jotain ihan uutta, ja kouluun meno oli joka päivä kuin uusi seikkailu; mitä tahansa saatto tapahtua. Oli paljon vaikeita päiviä. Tutustuin uusiin ihmisiin, ja lopulta piti päästää ne menemään kun palasin takaisin Suomeen. Nyt taas pitäisi alottaa puhtaalta pöydältä ja tutustua uusiin tyyppeihin, joita en ollenkaan tunne. 

Toisaalta odotan sitä kun voi mennä taas sanomaan moi mä oon Roosat, mutta osa musta haluaisi jo pysähtyä paikoilleen tuttujen ja turvallisten ihmisten kanssa. Että kaikki tuntis jo kaikki eikä ois mitään uusien tyyppien monimutkaisuutta, kaikki ois mukavaa ja fiilis ois turvallinen. Valitettavasti tällaselle matkustelijalle kuuluu uudet asiat, ja tässä tapaukses uus luokka-aste on välttämätön. Tunnen sentään tyyppejä lukion kolmannelta. Harmittaa, että pitää nähdä niiden penkkarit ja valmistuminen, kun itsellä ne on edessä vasta vuoden kuluttua. Sentään kakkosvuonna on jotain hienoo; vanhojen tanssit. Lukion kakkonen tuo uusia vastuita, ja pitää alkaa miettimään että mitä sitä kirjottaisi. Ja mitä sitä tulevaisuudessa ihan vakavissaan haluaisi. 

Ihan hauska vuodesta tulee, ja kavereita varmasti syntyy. Mun ongelma on nyrpistely matikanluokan edessä kello 8 aamulla. Tekis mieli sillon ittelekki sanoa että piristyppä vähä, ei tää oo maailmanloppu ;)

Summer's mostly gone with the speed of light. Now it's time for that threaded every-day activity called school to start. 9 days of summer vacation left before the Finnish school starts, and I'm going to my second year in High School. It's a little weird to go back after a long break and studying in the U.S, and I'm both looking forward to it, and hoping that the summer would just go on forever. 

Do you remember the times you were excited about going back to school? Those times as a kid when you would wait for the school to start and prepare yourself by shopping for a new back-bag; by dragging your parents with you to get new school supplies like colorful pens and notebooks. The night before school you would carefully pack everything on the new back-bag, and plan ahead the outfit of the first day. I remember this.

At some point, a few years ago, this all faded and going to school began to be just another horrible responsibility. Every year, summer vacation feels shorter and every year going back to school seems more boring. After a free and relaxing summer, you just want to go on like that forever, without having to deal with the stress, the people and the studying.

But I need to understand that it's not the end of life - I'll still have time to do my thing, see my friends and relax. 

I'll still have the weekends, and I don't (hopefully) have to study every single hour of every day. I'm a High School er  but it's not the end of the world if I fail one test, I can always make it up somehow. 

I'm that one kid who always stresses about every single detail of her life, and when school starts it get worse because of the work load. But I always end up fine, getting good grades, just worrying about it too much. I'm also one of the most normal students; I complain about the early mornings, the teachers and how I have to be nice to them no matter what, the awful cafeteria food (free or not, it sucks), the environment that is sometimes everything but nice, the on-going studying and thinking about the future and coping with my own expectations that are sometimes greater than others'. 

Yes, I have a lot of worries about school, and mostly I just think it's going to be boring and hard, as always. But I'm also happy to go there again, to make something of myself. Feel like I actually have a future. Making new friends (because I'm once again in a new grade lever after spending a year abroad) seems like a tiring idea. On the other hand, I really look forward to meeting new people, saying the "hi, my name is Roosa" and making a little small talk. It's a possibility to meet some great people, and there are never too many great people in your life. In the end, I have to study and feel a little under stress to survive in the society. 

So school, I'm up for a challenge once again!

the U.S.A

Ja taas stadissa... Kävin vaa nopeesti ja sitten palasin Espooseen ekaa ajotuntii varten! Kyllä vähän siinä alko jännittää ku kävelin sinne parkkipaikalle. Mustako tulee jossain vaiheessa ajokortinhaltija? Sellanen joka ajelee tuolla ja voi lähtee iha minne vaa millo vaan? Ihan aikunen? Vau. Ihanku tässä täysikäsyydessä ei ois tarpeeks käsiteltävää.

Kytkin pohjaan, käännä avainta, käsijarru, ykkösvaihde, kytkin tuntumalle, kierrä rattia (olikohan tää nyt oikein). Kiertelin vaan parkkipaikkaa ajo-open kanssa, eikä sen onneks tarvinnu pelastaa mua törmäämästä parkissa oleviin autoihin vaan ihan itse osasin väistää. En edes ajanut mopopoikien yli. Kaiken kaikkiaan oli mun mielestä ihan jees eka ajotunti, ei katastrofeja, ehkä opinki jotain. Puolet kuulemma unohdan. Huomenna aamulla 8:30 uus tunti, uudet haasteet ;) Millonkohan pääsen liikenteeseen ajamaan?

top - Ross / jacket - Charlotte Russe / jeans - DrDenim / bag - H&M / shoes - Dillards

In Helsinki again... I just went there for an hour today before I had to go back to Espoo for my very first driving lesson! As I walked to the parking lot I was a little nervous. I'll be a driver? I'll get a licence and get to go wherever, whenever? As if I haven't had enough changes since I turned 18 :D I'm so excited about getting to learn how to drive, since, well all my life it has been all about the public transportation and my parents driving me... 

I think it went pretty well for a first lesson. First my teacher just showed me how unlock the car, open windows (yeah I already knew these) and how to adjust the mirrors, the seat and the steering wheel. Then after a lot of basic stuff I got to driver around a parking lot. I didn't run into any of the cars that were parked there, or the motorcycles that were driving around the lot. Yay!  Next lesson is already tomorrow morning at 8:30. I can't believe that in a couple months I could have a licence. 

Kävin ostelee vähä koulujuttuja... Kun lähin jenkeist niin mun piti heittää kaikki kynät pois koska mun laukus oli nii paljo ylipainoo. Joo, eihän ne kynät ny paina mitää mutta kyllä vähän autto ku niitä oli sellanen järjetön kasa! Ostin jotain iha perus stabiloja mitä tarvii aina, ja sitte lyijytäytekynän. Vielä pitäisi koulukirjat ostaa.

Sain aikaseks ostaa kalenterinki vihdoin. Miten siitä elämästä on tullut sellasta ettei pysty elää ilman kalenterii? Joka päivä jotain juttuja. Ja mulla ei oo edes viel duunii, mitä ihmettä tää on. Ehkä pitäs vähä rauhottuu.

I bought some school stuff. School starts Tuesday the 13th, so way too soon. I feel like the summer just flew by!  When I left the States I had to throw all my pens and school stuff away because I had over weighted luggage... I just got some basic pens now. I still have to go buy books; in Finland we buy the books instead getting them from school. 

Heippa! Bye!