kärpäsestä härkänen

Niin paljon tuottareita. Kaapista löytyy: Frendit, Ruma Betty, Täykkärit, Sinkkuelämää, Gossip Girl, House, Simpsonit. Ennen katottiin telkkaria, nykyään katon melkeen pelkästään tuottareita. Ne vaan koukuttaa, ja vietän monta tuntia kattoen monimutkasia suhdekiemuroita. Se on hyvää viihdettä, eikä missään vaiheessa ehdi tylsistyä - toisin ku elokuvissa, joissa on syvällisiä sanomia ja pitkiä keskusteluja, joissa ei välttämättä tapahdu mitään. En enää ees ehdi katsoa elokuvia, kun tuntuu ettei aika riitä. 

Kummaa kun ei enää jaksa keskittyä parii tuntia yhteen leffaan, vaan pitää kattoa puolen tunnin tai tunnin mittasia sarjoja. Nykyään leffoja ei vaan jaksa alkaa kattomaan, ellei joku oo suositellu niitä tai ellei ole kaveriporukalla kattomassa jotain American Pieta. Oon aina liikkeessä, joten en jaksa keskittyä mihinkään joka vie aikaa, mut joskus ois hyvä vaan istua alas ja kattoa hyviä leffoja, ja malttaa vaan olla paikallaan. Pitäs opetella pysästyy. Ehkä kaikki on nykyään liian helppoa, niin ei vaivauduta keskittymään minkään mitä ei ole pakko tehdä. Jos haluun ruokaa, meen jääkaapille ja siellä sitä on. Jos oon kipee jään kotiin. 

On niin ihanaa kun on vapautta ja voi tehdä mitä haluaa, mut onkohan kaikki vähän turhankin helppoa? Lisäksi itse huomaan tekeväni joskus kärpäsestä härkäsen; vaikka asia olisikin helppo, teen siitä vaikean. Vaikkapa monesta kaveripulmasta tai kouluhommasta tulee hirvittävän vaikea vasta silloin kun alan sitä liioittelemaan. 

Semmosta pohdintaa tänään. Nyt takasin koulukirjojen ääreen, koska mikäs se huomenna taas alkaakaan. Toisaalta ihan kiva että koeviikko tulee, koska saa vähä enemmän vapaa-aikaa (ja pääsee taas kauppoihin niin ettei siellä oo ketään). Ja on muutenki jees että pääsee eroon joistain kursseista ja pääsee alottamaan uudet kurssit puhtaalta pöydältä. Onnee kaikille koeviikkolaisille! 

coat - Vero Moda / bag - Vagabond / socks - H&M / shoes - Bianco Footwear / furry har - borrowed

I open the cabinet. Sex and the City, Ugly Betty, The Simpsons, House, Gossip Girl, Desperate Housewives and Friends are staring at me whispering "Choose me, you know you want to!". Wow, I have a lot of season, I think. 

I no longer watch TV or movies very often. It's so easy to just choose a series and stick with its exciting plot, beautiful characters and on-going surprises. You never get bored watching Gossip Girl! How could you when someone is already cheating or getting expelled from school or you find out that those two (who are dating) are a step-brother and sister. Stuff like this happens to them every day, and it's so entertaining, because that never happens in real life. That usually doesn't happen in movies either (unless we're talking about American Pie or something like that). 

Nowadays I get bored easily. I don't have the energy to focus on a perfectly good movie. Maybe it's because in life, I usually get things pretty quickly if I want them. If I'm hungry, I'll just go get some food from the fridge. Or maybe it's because I'm used to watching short episodes, and then taking breaks in between them, just to check my phone or get some juice, or maybe just write something on my computer. I don't have patience anymore. Maybe I never had a lot of patience (I've always been incredibly I-want-things-now kind of kid) but I do know that a few years back I still had the time and the enthusiasm to watch an entire movie. Today, I need to be going all the time. Places, friends, things to do. Something is constantly on my mind, whether it's homework or a relationship issue or something about a summer job or my future. 

I should really know how to slow things down. Maybe take time, and focus on a great movie. Or how about real life? Just the view out of my window. When am I going to get it? That my lack of patience is ruining perfectly good experiences. It's so cool that we have freedom to do pretty much whatever we want in life, but is it all getting a little too easy? 

What TV-series do you guys watch? Do you think we get things too easily? 

Feels like Friday. Exam-week starts tomorrow and my first test is English. Back to studying now :) 

Jet planes

Mitäs tässä viikonloppua vietellen vaihteeks flunssasena. Nyt en aio mennä tähän valivali oon taas kipee, vaan nyt höpötellään jotain muuta.

Äikän portfoliota tässä valmistelen, palautuspäivä on maanantai apua. Kyseessä on siis äikän kirjotuskurssi, ja kansioon pitää koota omia tekstejään. Pitäs saada sinne proosaa, lyriikkaa ja draamaa. Näistä mun vahvuus on ehdottomasti toi proosa, vaikka ennen kyllä tykkäsin runoillakin (naureskelen välillä mun koneelta löytyneille runoille). Nykyään on vaan mukavampi luoda joku kunnollinen tarina, kokonaisine lauseineen, ja laittaa siihen vähän mystisyyttä. Tietty kun koulusta on kyse niin pitää vähän miettiä myös, että millasta tekstiä sinne viittii laittaa, koska mitään kauhean henkilökohtaisia rustauksia en kyllä opettajien käsiin (tai vitsi jonnekin koulun verkkolehteen) halua :-D 

Kirjotteleeko kukaan? Millasta tekstiä tykkäätte kirjottaa?

Se fiilis kun tajuaa, että vanhat on alle kolmen viikon päästä. 

Huimaa! Justhan me alotettiin harjottelemaan valsseja sun muita, ja justhan mä sen mekon vasta sain kotiin, ja justhan vasta varasin kampaajan. Vittu justhan mä tulin vaihdosta ja justhan kakkonen alko enkä tuntenu ketään mun luokka-asteelt. 

Parin viikon päästä abit lähtee rekoillaan, ja me kakkoset vallataan koulu. Vanhat on niin jännittävä asia, koska mitään tollasta vastaavaa ei koulussa ole ala-asteen diskojen jälkeen (ja näähän muistetaan). Osaan vaan kuvitella kuinka sillon torstaina kaikki on fiiliksessä; sellane yhtenäisyyden tunne tulee ihan varmasti. Ja jos koko homma menee ihan päin helvettiä, niin sitte mokattiin kaikki, ja se on varmaan vaa hauskaa. Tätä on kyllä niin kauan jo venailtu, enkä malta oottaa mitä siitä tulee.

Ens viikolla alkaa sitten taas koeviikko, niin ehkä ehdin taas postailla tänne blogin puolelle useammin kuin kerran viikossa. Halua löytyy, mutta aikaa ja inspiraatiota (ja kuvia) ei aina löydy. 

Jos kellään on ideoita mitä tänne blogiin haluaisi niin kertokoon toki! 

This jet plane looked so cool I had to get a picture! 

Looks pretty snowy in here, eh? Last night it was so incredibly beautiful when it snowed slowly and our yard looked like a magical snow land or something. Yeap, it's cold, but maybe it's really worth it. I mean it's rarely this amazing in the summer, this is once in a year kind of thing. Oh Finland, sometimes I just love you.

So how is everyone? I'm sick (again, unfortunately, what is wrong with me) so I'm trying to focus on school and getting better this weekend. Next week is exam-week once again, and I'm way behind on my workload. 

Right now I'm working on my portfolio for my Finnish writing class. We supposed to collect our texts (short-stories, drama and lyrics) and make a great portfolio to show the teacher our skills. 

My favorite things to write are definitely short-stories. I used to love poetry (and yes I'm still finding some of my old poetry from my computer - sometimes hilarious) but nowadays I like to write stories that consist of full sentences. I especially like the story to be a little mystical. It's fun to read something really mysterious, because teachers always make us find "the hidden point" of the story. The reason I think it's fun is because I don't always believe that there is a hidden agenda. I can write stories that seem like they're hiding something, but they're really not. It's just really fun to fool the reader. And if I can do it, anyone can. I think that's exactly what the big authors are doing - fooling their readers. And they're doing it pretty damn well; some authors manage to make us readers question everything we know.

Maybe I'll be able to post a little more often than once a week when my exam-week starts. I'm just usually really busy. I want to post in my blog, but sometimes it's a matter of the lack of inspiration or photos. 

What kind of stories do you like to write? Or post in your blog? 

lazy day

Lauantaipäivä meneillään, koskas alkaa pänttäys. Tää päivä on kyllä menny aika väsyneenä ja laiskotellen. 

Eilen voitettiin koulun tyttöjen salibändyjoukkueen voimin hopeeta, ja siinä tuli kyllä juostua enemmän kuin pitkään aikaan. Mahtava fiilis kun pääsi taas kentälle ja saatiin sitte mitalit kaulaan! On sitä säbää tullu tosi ikävä sen jälkeen ku pari vuotta sitten sen lopetin. Musta se on varmaan yks hauskimmista urheilulajeista mitä on, mutta ei vaan keho kestäny pelaamista kun sen verran rankka laji on. 

Perjantai illan juhlinnat meni kaverin kanssa Helsingin Tivolissa tanssahdellen ja oli erittäin onnistunut ilta; DJ:nä oli mm. Orkidea niin ei ainakaa hyvää musaa puuttunu!  Tuli niin ikävä kesän festareita ja kaikkee kunnon DJ musaa mitä siellä on. Ens kesänä sitten pitää taas mennä festaroimaa...

Joskus on kiva vaan laittaa villapaidan ja -sukat. Suomi ja meijän lattiat on kylmät. Aina ei tarvitse olla niin hieno ja laittautunu, eiks nii. Eikä aina tarvitse panostaa. Tässä minä ja mun lempparivillapaita hymyillää :)

Here's me and my favorite sweater. Flowery, cozy and borrowed from mom (I don't know if she's ever getting it back though). Sometimes nothing beats comfortable clothes, right? Sometimes it's nice to just not be so glamorous. 

My weekend's been great so far; Friday night went by clubbing in Helsinki and dancing to some amazing music from the best DJ:s. Now I need to focus on school and getting some serious studying done. I bet I'll be doing that tomorrow, since I've been pretty exhausted today, and I haven't done a lot; it's been sort of a lazy day.

It's unbelievably cold out there. 

I'm crazy about this song, a new version of the popular 90's song "The rhythm of the night".

Job-hunting in the snow

Uusi ensilumi! Yhtäkkiä onkin 15 astetta pakkasta ja hengitys huuruaa ulkona, eikä ikinä osaa laittaa tarpeeksi vaatetta. Kumma kun ei ole 18 vuodessa oppinu, että täällä on kylmä. Tuntuu kuin vielä eilen ois ollu sadetta ja pelkkää pimeyttä. Kun autolla ajeli tossa pari päivää sitten niin oli kivan liukasta, ja tuli pieni paniikki kun auto lähti sliiraamaan. Ainakin on kaunista, eikä enää sitä ainasta pilkkopimeää.

Lukemista riittää, en olisi ikinä ajatellut että voisi olla aina enemmän tehtävää, mutta sieltä sitä tulee. Antaa tulla vaan. Lukion kakkonen on aika rankkaa puuhaa sanon vaan. Siivosin huoneen vähän aikaa sitten, mutta jotenkin ne kirjat vaan leviää ympäriinsä ja valtaa mun tilan ja ajatukset. Ja tietty osaan sotkea ja jättää tyhjiä teekuppeja lojumaan pöydälle onnistuneen esseenteon jälkeen.

Tää on se aika vuodesta kun kesätöiden haku alkaa! Oon halunnut päästä jonnekkin kesätöihin jo monena kesänä peräkkäin, mutta harmi että useaan Espoon kesätyöhön pyrkii 100 ihmistä yhteen paikkaan. Viime vuonna olin sitten vaihdossa, joten en edes hakenu minnekkään. Tänä kesänä pääsen jonnekkin, sen olen jo päättänyt. Pakko päästä, nyt haen vittu ihan joka paikkaan. Menen ihan minne vaan (tietty olisi kiva päästä jonnekkin johon haluaa, mutta en enää jätä sen varaan). Tossa pöydällä nököttää hakemuksia Subwayhin, ja netistä olen lähettänyt jo muutamaan kahvilaan hakemuksen. Vaatekauppaan olisi tietenkin unelma päästä, mutta oon sen verran siitä puuhasta lannistunut etten usko että pääsen. Ilmeisesti se on monen muunkin nuoren toiveduuni!

Työnhaku on sinänsä kivaa puuhaa. Tuntee olonsa aikuiseksi kun saa muotoilla täydellisen CV:n ja kirjottaa hakemuksia eri paikkoihin. Tää on se mukava osa, missä voi käydä läpi omia vahvuuksia ja miettiä kerrankin ittestään positiivisia asioita, eikä aina niitä negatiivisia mitä putkahtaa mieleen. Välillä tietenkin harmittaa se "työkokemus" palsta, jossa on vaan pari hanttihommaa. Ei se suoraan sanottuna mullekkaan vaikuttaisi kauhean lupaavalta, jos olisin itse se tyyppi joka työntekijät valitsee... Siksi yritänkin aina panostaa siihen että se hakemus ois persoonallinen. Joskus mietin että missä se raja menee, kuinka hauska saa olla ja kuinka muodollinen pitää olla. Tätäkään ei voi ikinä tietää, koska enhän mä voi arvata millanen tyyppi siellä näitä lukee, joku mummo vai parikymppinen! Yritän kuitenkin laittaa mahdollisimman paljon Roosaa sinne, niin että joku edes vaivautuu lukemaan sen.

Työnhaussa, niinkun kaikessa muussakin, on se masentava puoli. Se sama "valitettavasti sinua ei valittu" viesti. Kattelen niitä aina sormien välistä, koska se aina pistää niin inhottavasti. Mulla on ollu sinänsä huono menestys tässä jutussa, että noita viestejä on tullut, eikä haastatteluihinkaan ole ikinä tullut kutsua. Se on se huono puoli tässä nuoruudessa, ja siinä ettei ole työkokemusta. Monet kaverit on sanonu ihan samaa, joten ainakin en ole yksin tän ongelman kanssa. Onneksi poistan ne viestit heti siinä, ettei myöhemmin tarvii niitä nähdä ja masentua.

Tässä on vielä pari kuukautta aikaa hakea kesäduuneja, joten aijon tutkailla kaikki mahdolliset paikat. Jos jollakulla on vinkkejä mihin kannattaisi hakea, niin kertokaa ihmeessä! 

coat - Zara / skirt - Charlotte Russe / sweater - Bik Bok / socks - H&M / clutch - vagabond / necklace - Glitter / shoes - DinSko

Two of my favorite pieces of clothing are in this picture: the knee-high socks and the white sweater. I try to wear them as much as possible, and even when I don't, I still keep thinking "maybe I could still wear the socks with this...". I also love the owl necklace; since I often wear black, I can use a little color. 

How's everyone doing? As you can see, there has been some snowing in Finland lately. One day is was rainy and dark and so awful and the next day it was white and -15 degrees. Just like that! Now it's really pretty out there but damn it is so cold. You have to wear a warm coat, scarf, gloves and a beanie. The outfit I'm wearing right there is not enough - that was just for the pictures, because I really wanted to wear this outfit at least once, before everything got cold. I failed, but at least it's here. And it's officially winter. It's actually rare that the winter didn't come earlier, because usually the snow comes after Christmas the latest. I feel like every year it comes later and later... Maybe global warming or something? At least that's not the case in the U.S; I've heard that they got the snow this time.

There's that one time of the year - right now - when you have to start applying for summer jobs. One thing you need to know about Finland is that it's not particularly easy to get a job if you're still in High School. There are only small periods of time when you can work, and you don't have any experience. I myself have only had one summer job, and that was at my dad's work, so that doesn't really count. I've sent out so many applications. Mainly to department stores, clothing stores and some coffee houses. However, I'm 18 now, which should make things a lot easier. This year I'm really determined to find a job for the summer; I've decided that I'm going to apply everywhere, send e-mails and be really persistent.

It's sort of fun, making CV:s and writing applications. You get to come up with good stuff about you and the things you can do; the things you're good at, instead of the negative stuff we usually focus on. I guess it makes me feel like I'm taking responsibility. Or that't I've grown up a little. Hey I'm an adult.

The depressing part of the whole job hunt is the frighting e-mail you might receive some time after you applied. It usually starts with "unfortunately..." and then I delete it and pretend I never received such an e-mail. I just love to ignore these. I don't actually know what they send if I got the job. Maybe like "congratulations....". Well, lets hope I'll find out soon :-)

The language of the 21st century

It's everywhere. You see it on logos, on the names of restaurants. You hear it on the radio, you see is on TV. It's there on the side of the bus, and inside the bus talking on the phone. It's on one of the best books in the world. It's on social media. You can find it in normal conversations with your friends; it explains things you don't know how to express. It's on the side of your coffee mug. You can see it on almost every product in your nearby store. It speaks to you on an airplane. Sometimes it's in your thoughts. It's on the manual of your new camera. It's in my blog.

It truly is the language of the 21st century. You can't survive without it. 

How did English become so important? It's the dominating language of modern world today, with its 360 million native speakers. Mandarin is spoken by more than 900 million people, but you still don't see people studying it as much as English. There are so many things you couldn't do if you didn't know English. 

For starters, using internet would become more difficult, as many web pages have at least some English in them. It's something that you can't avoid running into. Also, getting a good job would be nearly impossible without any kind of knowledge of the English language. It's an important way for businesses to become international; most corporations want to become known everywhere. Chances of becoming the next big thing are not very good if you're just stuck in one country. Angry Birds, which was invented in Finland, would never have gotten so much praise if it hadn't conquered the market in other big countries such as the U.S.

Finnish kids start learning English in the third grade. I remember when I started studying it as my second language. We started with some really basic things; a dog, a cat, a house, an elephant. I couldn't understand a lot about this weird language as a nine-year-old grade school student. Little that I knew that ten years later I would be able to write complete sentences in this language, watch TV without subtitle and read books in their original language. I didn't do all the exercises we were supposed to do, and I didn't get very good grates in our word tests; I remember misspelling "cucumber" for years. It was that hard! Even later when I was about 13 years old, English felt hard and having a normal conversation was awkward to say the least. I didn't have the motivation I now have. 

It all changed on a 3 week language course in England four years ago. Literally, it all changed. When I arrived, my host mom was late picking me up and I was scared, thinking "what will I say when she comes"?. I thought that no words would come out of my mouth, or that I would be able to say "Hello" and that would be it. However, it all went fine. It was hard for the first week. I had to think carefully before saying anything, because I was scared to death that I might get something wrong and people would laugh at me. What a ridiculous way of thinking! We should have more courage to face our fear of speaking other languages, because it pays of in the end, it really does! Anyway, after a couple of weeks of staying in the host family, talking with my Swedish roommate and my host mother, I felt comfortable with the whole language. There was no barrier anymore.

I can recall the time when I went to a bus stop and started talking with a couple of Swedish guys. That's the first time I felt like I didn't need to think about every single word I said. That's when I realized I loved speaking another language, and I couldn't wait to study more. 

Then there was the year in the U.S, and then there is now. Me, wanting to share a future with this 21st century language. I don't know if it's my favorite language; there is always that special bond with your native language, in my case Finnish. I can't say which language I like the most, because it would be like comparing apple to an orange. Completely different words and expressions. Each language has pros and cons; in English I can express different feelings than in Finnish. In one way, I feel like you become a different person when you switch to a different language, because the language itself changes your personality. Don't the Eskimos have like ten different words for snow?  I think that English has lots of words for enthusiasm and strong feelings. In Finnish, I think we have lots of witty describing words, and words for confusion.

I love English, but sometimes it's nice to just focus on the language you've known your whole entire life. You never have to think, you just speak. It's something you can't easily change. 

I guess I'm just happy that a language like this has captivated the world, and me. After all, it would be really tricky if everyone had to learn Mandarin to be able to surf the net, find a job, read great literacy pieces, understand a manual or travel to New York.

Pictures:

https://www.google.fi/search?hl=en&site=imghp&tbm=isch&source=hp&biw=1440&bih=784&q=english+in+finland&oq=english+in+finland&gs_l=img.3..0i24.921.5975.0.6100.26.16.3.7.7.0.156.1700.4j12.16.0....0...1ac.1.32.img..3.23.1419.3luw7XOGNro#hl=en&q=English+language&tbm=isch&facrc=_&imgdii=_&imgrc=xTk6Xouc09OmKM%253A%3B5TRCHc0z30e0XM%3Bhttp%253A%252F%252F2.bp.blogspot.com%252F-vGuwzs7WYdU%252FT-GN8bOfNYI%252FAAAAAAAAAO0%252FihkkpCWf_kY%252Fs1600%252F21st-century-flux-wordle.JPG%3Bhttp%253A%252F%252Flexcodephilippines.blogspot.com%252F2012%252F06%252Fenglish-as-global-language-good-or-bad.html%3B580%3B324

http://wikitravel.org/upload/shared//thumb/a/ae/World_map_percentage_english_speakers_by_country.png/480px-World_map_percentage_english_speakers_by_country.png

http://s.cdon.com/media-dynamic/images/product/book/book/image2/gummeruksen_suomi-englanti-suomi_taskusanakirja-rekiaro_ilkka-14840183-frnt.jpg

Travelling through Finland

On jotenki vähä hassua että en matkustele Suomessa juuri yhtään, mutta silti niitä kaupunkeja on kertyny. Oon asunut Espoossa koko ikäni. Paikkoja missä oon ollut on ainakin nää; Helsinki, Tampere, Turku, Vaasa, Lohja, Salo, Hyvinkää, Kuopio, Joensuu, Kajaani, Porvoo, Kittilä. Varmasti löytyy vielä lisää pikkukaupunkeja, joihin ollaan veneilty ja sitten tietenkin sellasia, mistä on ajanut läpi. Harvoin lähden kuitenkaan minnekkään tahallaan, sillä tavalla että päätän lähteä reissaamaan, toisin kuin ulkomaille, jonne haluan mennä koko ajan. Jännää että haluun nähdä hirveesti uusia kulttuureja, mutta miten Lapissa asutaan ei kiinnosta mua yhtään. 

Kun vanhemmat ilmotti että nyt ois mahdollisuus lähteä käymään Oulussa Tammikuun alussa serkkujen luona, ei kiinnostanut. Miksi lähtisi Ouluun? Mitä siellä voi olla. Poroja ja pari vaatekauppaa. Kuulemma Oulussa ei sitten ole poroja. Onneksi päätettiin siskon kanssa lähteä, koska reissusta tulikin tosi hyvä! Lentokoneellakin päästiin, joten ei tarvinnut ajaa 8 tuntia Suomen halki.

Lähdettiin siis matkaan Lauantai aamulla puoli kuusi, mikä ei ollu mun unirytmien kannalta yhtään jees. Lentomatka kesti huimat päälle tunnin, minkä jälkeen laskeuduttiin Ouluun. Vähän lunta, miinus pari astetta, tuntui jäätävältä, väsytti. 

Mentiin lentokentältä Oulun keskustaan katsomaan jos löytyisi aamupalaa yhdeksältä, ja löydettiinkin avoin kahvila. Kahvin jälkeen oli parempi olo, ja suunnattiin hotellille.

Hotelli oli Radisson, varmaan paras hotelli missä oon ollut ikinä. Siellä oli jopa jääpalakone. Kaikkein ihaninta on ne pienet purnukat vessassa ja puhtaan valkoiset pyyhkeet, ihan kuin hetken ajan kaikki olis vaan niin puhdasta. Nukuttiin siellä pari tuntia, minkä jälkeen mentiin siskon kanssa kaupungille katsastamaan Oulun keskustan shoppailumahdollisuudet, mitkä ei - yllätys, yllätys - ollut kauhean laajat. Huomattiin kuitenkin että kaikki myyjät oli tosi mukavia. Ykskin sano mulle jotain vaihtorahat antaessaan "rikastuit viisi euroa". Ei tollasia Espoossa sanota. 

Illalla innostuttiin lähtemään hotellin vieressä olevaan baariin kattomaan löytyykö Oulusta mitään yöelämää. Oli aika rauhallista, mutta kyllä sinne porukkaa tuli jonkin verran. Saatiin jutella erilaisten Oululaisten kanssa ja kuunnella niiden hassua murretta (mistä en välillä saanut mitään selvää). 

Sunnuntaina oli sitten serkun lapsen nimenantojuhla, ja täytyy sanoa että se vauva oli varmaan söpöin ilmestys mitä ikinä on nähty. Mulla ei ole yleensä mitään vauvakuumetta, mutta se oli vaan niin ihana pikkunen. Koko päivä meni syöden kakkua ja ihastellen vauvaa :)

Oulusta jäi hyvä fiilis! Ihmiset oli vaan niin mukavia, ja itse kaupunki oli pieni mutta kyllä siellä viihtyi. 

Oli siellä vähän luntakin tullut, toisin kuin täällä pääkaupunkiseudulla ;) There was a little snow there! 

I found this from Spirit Store. I've been looking for a top like this that I could wear at a club or something, and this is pretty much perfect! 

top - spirit store / jeans - Bik Bok / clutch - Accessorize / shoes - DinSko

I don't usually travel in my home country as much as I travel abroad, simply because I'm not so interested to know how people live around Finland. I love other cultures, but seems like I'm not really in a rush to get to know my own country. Ops. I have gone to places, but usually it has been for a reason. To see a friend or to ski, not because I really just want to visit a certain city. 

When my parents told me we could travel to Oulu with our family, I wasn't really jumping up and down from excitement. However, we just got back from our trip yesterday and it was so great! Oulu is a fairly small city to me, but it's still like the fourth biggest city in Finland. Only shows how small our cities are, in fact the only city that I would call big is Helsinki, our capital. 

We got a chance to shopping, see the city and even go to this club next to our hotel to see the nightlife of Oulu. What I like the most were the people and how nice they really were! In bigger cities, people are always tense and they don't really think about being nice to each other. Peoples personalities don't show. I just loved how people in Oulu were actually polite and funny, and they didn't try to act cool all the time. 

Don't you just love hotels by the way? I love the white towels that make everything seem so clean and the feel of luxury that those little shampoo-bottles in the bathroom give. We even had this ice-making thing at Radisson where we stayed. And I love the breakfast in hotels, where they have all kinds of bread and cereal and fruit. They even had pancakes! 

We also got to see our cousin's newborn in Oulu, and he was so incredibly cute! He had tiny toes and everything. When he was in the room, everyone started being all like "aw" because he was just so so adorable. 

That was a great trip, but it feels good to be home. Now I just want to sleep for a week - except that I can't because school starts tomorrow. Here we go, bye bye holiday.