the social strategy

Tänään kaverin kanssa kahvilla pohdittiin sosiaalisia kiemuroita. Siitä, miten kaikkialla on hiljainen sosiaalinen hierarkia; se on omanlaisensa perheessä, kaveriporukoissa ja koulussa. 

Se ei ole yksinkertaista, sitä ei voi helposti selittää, eikä sitä joka päivä edes huomaa, mutta siellä se on. Jossain näkee aina sen yhden ihmisen, jonka kanssa ei hengailla, ja josta ajatellaan pahaa. Jotkut porukat ovat jotenkin kieroutuneella tavalla toisten yläpuolella, syyt ovat ulkonäössä, luonteessa tai käytöksessä. Näiden porukoiden tai ihmisten läsnäollessa oma käytös muuttuu erilaiseksi, vaikka sitä ei yleensä itse tajuakkaan. Sitten on niitä porukoita, jotka sijoittuvat draaman ulkopuolelle. Nämä ovat ehtä niitä kaikkein ihanimpia.

Ihmiset seisovat kuin sosiaalisella portaalla; ylös ja alaspäin voi aina liikkua, mutta muutosta on välillä hankala tai jopa mahdoton saada aikaan. Joskus aivan tavallisten keskusteluiden aikana sitä alkaa luokittelemaan itseään johonkin ryhmään, miettimään että mille portaalle itse kuuluu. Missä menee se "tavallisten ihmisten" porras, ja onko ylipäätään siellä. 

Uusiin ihmisiin tutustuessa on pakko ajatella omaa sosiaalista strategiaansa, koska elämässä on valitettavasti välillä tehtävä suunnitelmia, joiden avulla selviää. Uudessa koulussa, työpaikassa tai harrastuksessa pitää tehdä päätös omasta käyttäytymisestä; olenko oma itseni, olenko hauska vai olenko nokkela. Miten ylipäätään pääsen mukaan näihin monimutkaisiin sosiaalisiin kiemuroihin.

Monet sosiaaliset järjestykset ovat hyödyllisiä, koska ne tuovat meille uusia, saman ajatuspiirin kavereita. Joskus ne kuitenkin syrjivät, eivätkä anna ihmisille tilaisuutta olla oma itsensä. Erityisesti lukiossa piirit sekoittuvat, ja oman paikkansa löytäminen vie aikaa. 

Jos oman paikkansa kuitenkin löytää, se kaikki portaiden ramppaaminen on todellakin sen arvoista.

dress - Forever21 / sweater - H&M / purse - Kappahl / shoes - Dinsko

Today me and my friend got thinking about social hierarchy over a cup of coffee. Maybe this has been on my mind because of all the times I've had to meet new people and make friends, or maybe just because analyzing people is one of my favorite things. 

Anyway, we're on the age when people start thinking about their social status. One thing is certain; it's different in every group you hang out in. Family, friends, hobbies, school. They all have a unique system for social relationships, some more humane than others. Based on my own (sometimes weird) way of thinking, we all have doubts about ourselves when we're dealing with others. 

When meeting new people, we sometimes have to figure out a strategy of some kind. Should I just be myself, or should I change my behavior to fit in with people, or should I have a role. We don't necessarily always think about these things, but we do it automatically do make new contacts. 

There are different groups everywhere; the highly respected group, people who are above others (for some usually insignificant reason), the normal group (usually stays out of the worst drama) and the lower group (who people either don't notice or don't really like). We can try to pretend these groups don't exist after High School, but we would just be lying to ourselves. However, as an 18-year-old High School-er  I can clearly see some of these groups in my life, but I'm glad to say that they're are not as clear as they were a few years ago. People have indeed gotten wiser. Still, sometimes I stop to think about my own status, and which group I'm in. It's hard to put yourself in box, and you can never really know how others see you, or even how you see yourself. I always ask myself "am I in the normal group or what". 

It's like our social relationships are based on stairs. You can move from the lower stair; you can go higher, but your can also fall down after a major, major mistake. Thankfully, it's not usually this strict, and people can be very understanding with for example bad jokes or just bad looks, or other shallow stuff that may cause a shift in one's social stance. True friendships don't see the flaws. 

These stairs are sometimes even a good thing; they help us find the people we want to hang out with. They can help us define ourselves and our stance. Even thought new situations might be a pain, after you get to know people, the awkward moments fade and good friendships arise. In the end, walking up and down those stairs is totally and definitely worth the effort.

new things and happiness

On ollut nii vaiheikkaita päiviä ja uusia juttuja viime aikoina. 

Viime viikolla oli kauan kaivattu syysloma. Valitettavasti se on Espoon kouluissa vain 2 päivää, torstai ja perjantai, mutta ainakin sai pienen tauon koulunkäyntiin. Syysloma meni kavereiden kanssa hengailun merkeissä suurimmaksi osin. Vähän sentään jaksoin lepäillä ja ladata akkuja. 

Mulla oli kyllä ollut jo vähän omaa taukoa koulusta ton syysloman lisäksi, koska olin kipeänä enkä päässyt viime viikolla ollenkaan kouluun. Onneksi nyt on oikea antibioottikuuri vihdoin päällä; mulle todettin verikokeista mykoplasma. Olo on jo paljon parempi, ja vähitellen alkaa tuntua niinkun ihmiseltä taas. Kipeänä on aina niin väsynyt ja stressaantunut olo, kun on kasa asioita mielen perukoilla odottamassa tekemistä, eikä millään jaksa tehdä mitään. Oon kaikesta vähän jäljessä, ja mm. toi ruotsin kirja odottelee tossa vieressä vaativasti.

Eilen oli sinänsä hämmentävää mutta upeeta löytää oma mielipidekirjoitus Hesarista! Lähetin joku viikko sitten tekstin sinne, mutta en ajatellut että ne sen oikeasti hesariin laittais. Oon vaan viime aikoina miettiny hirveesti sitä, miten lasten elämä on muuttunut, ja sitä miten vanhemmat ajattelevat kaiken olevan vaarallista. Nykyään lapsen elämä on ehkä vähän liian suojeltua. Tästä kirjoittelin tekstiä, jos haluaa käydä tsekkaamassa niin se oli siinä eilisen eli 22.10 Hesarin mielipidesivulla :) Otsikkona oli "Annetaan lasten kiivetä puuhun".

Yks uusi juttu on mun päätös alkaa käymään taas salilla vaihteeksi. Mulla on ollut aikasemmin Esport Center jäsenyys, missä sai mennä rajattomasti kaikkiin joogiin sun muihin, mutta se oli aika laaja ja kallis. Nyt ostin Esport Arena 10-kortin testaukseen. En ala käymään 3 kertaa viikossa niinkuin joskus, vaan haluan mennä aina välillä sinne liikkumaan. En käy enää salilla että pysyisin laihana, koska se ei ole vaan ikinä mulla toiminut hyvin; jotenkin alan aina syömään hirveesti kun treenaan. Tai alkaa tekemään mieli kaikkia herkkuja ja suklaata. Paremmin pysyisin laihana kun en liikkuis, koska sillon mulla ei ole nälkä. Haluun kuitenkin pysyä terveenä (ehkä mun mielessä liikkuu jotain kauhukuvia musta kuuskymppisenä, luut ihan pilalla ja kolesteroli 20) ja siksi haluan urheilla enemmän. Tietty mulla on aina ollut ongelma mun päänsärkyjen kanssa, koska mun niska on tosi herkkä ja kaikki urheilu tekee sen kipeeks. Pitää vaan yrittää tsemppaa sen kanssa ja liikkua silleen maltilla. 

jeans - Zara / shoes - Bianco footwear / sweater - my mom's / jacket - forever 21

This sweater belongs to my mom, but I asked to borrow it. It's just the perfect sweater; warm and pretty. Flowery. I need more of these, since it's been absolutely freezing out there for the past days - and it's not getting any warmer.

The last few days have been both relaxing and exciting. Last week we had two days of fall break, which I mostly spent the normal way; hanging out with friends, sleeping, eating, reading and watching Sex and the City. That's what I call a great break. 

I've been having my own breaks from school, because I was still pretty sick last week. I went to the doctor's, and finally got an answer. Now I have the right antibiotics and I've been starting to feel a thousand times better this week. I've been so sick of being sick. Now I'm just happy to feel normal again, and I've been able to start catching up on everything at school. I'm feeling pretty lazy today though; my Swedish book is just lying next to me, waiting to be opened. 

Yesterday I got a pleasant surprise when I found the article I wrote on Helsingin Sanomat, which is big a newspaper here in Finland. They have this page where people write their own stuff, opinion about life. I think I might have mentioned it here some time ago, saying that I would be so happy to get mine in there. Well now I did and I am so freaking excited about it! It's great to write my blog, but this was actually read by a lot of people (hopefully)! I think I'm going to remember this for the rest of my life. 

One thing that's resent, is that I bought a gym membership! I haven't had time (or the energy) to do that this year. I had one last year, before my exchange, but after that I just haven't had the chance to exercise as much as I've wanted to - school takes up all my time. Anyway, today I was at the gym, and it felt great to be there again. I don't really go there because I want to be skinny, I just go there to be healthy. After all, I stay skinnier when I don't exercise (I know weird). Maybe it's because I eat more, and I feel like eating unhealthy things after working out. Like today, right when I came home I had this weird craving for Parmesan cheese. So odd. I need to control myself. Anyway, I feel like it important to stay healthy, and many people should exercise more just for that reason. It has became so popular to just lose weight, which makes people forget that sports should be about fun and staying happy and healthy. Not about losing a lot of weight.

We should get out of our little worlds

Me ihmiset tykätään elää omassa pikku maailmassamme omien ongelmiemme kanssa. Lapsena on helppoa vaan elää tyytyväisenä omassa ympäristössään, koska emme vielä ymmärrä että maailmassa on muutakin kuin oma perhe ja kaverit. Teini-ikäisenä sitä sitten tajuaa, että helvetti eihän tässä nyt kaikki ollutkaan. Maailma tuntuu isolta paikalta. Perheen kanssa tehdyt lomamatkat, media ja huhut tuovat tietoisuuteen ulkomaailman juttuja; kuka se Yhdysvaltain presidentti on ja mitä ne tekevätkään siellä Afrikassa, jossain 8 vuotiaat tytöt menee naimisiin. On hienoa, että Suomeen tulee niin paljon hyvää tietoa ulkopuolelta mm. Hesarin kautta. Kuitenkaan ei ole sama asia kuulla näitä asioita kuin nähdä niitä omin silmin mitä muualla tapahtuu. 

Itselläni eri maiden erilaiset kulttuurit iskivät vasta kunnolla kielimatkan ja vaihtovuoden avulla. Ne avasi mun silmiä elämän monimuotoisuudesta. Miten erilaista jossain voikaan olla! Ja ennen kaikkea, miten erilaisia pohjimmaisia mielipiteitä ihmisillä voi olla moraalista, uskonnoista ja ihmisistä. Ja kuinka vaikeaa niitä on muuttaa. Ja kuinka vaikeaa on saada itsensä ymmärtämään, että ei ole aina oikeassa.

Vain muutaman maan nähneenä olen nähnyt jo satoja erilaisia tapoja katsoa elämää. Tämä pistää miettimään että kuinka monta tapaa on kokonaisessa maailmassa, jossa on satoja maita ja uskontokuntia. Suomi on loppujen lopuksi kuin pieni pilkku suuressa universumissa, ja sen merkitys koko maailman kannalta on vähäinen. Mitenkään ei ole mahdollista tietää kaikkea, mutta oi kumpa se olisi vaan mahdollista. 

Teini ikäisenä ja nuorena aikuisena on täydellinen aika nähdä maailmaa ja matkustaa paitsi oman maan rajojen, myös oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Jokaisen nuoren pitäisi saada mahdollisuus edes jonkinlaiseen maailmanmatkailuun, koska Suomesta käsin on vaikeaa ymmärtää muita kulttuureja. Onhan niitä kirjoja ja netti, jotkut sanovat. Kuitenkaan se ei ole sama asia kuin jonkin näkeminen omilla silmillään, sillä se koskettaa nuoria itsejään. Monet muistot ulkomailta piirtyvät mieleen loppuiäksi, ja niiden avulla muotoillaan myös omia mielipiteitä, ja sitä, kuinka suvaitsevainen on erilaisuutta kohtaan. 

Maailmanmatkailua voi tehdä vaikka vaihtovuoden avulla, minkä monet suomalaiset nuoret ovat jo äkänneet. En ole kuullut vielä ainuttakaan ”kumpa en olisi ikinä lähtenyt” kommenttiä entisiltä vaihtareilta. Olen kuullut monia, vaihtovuottaan täysin vihaavia ihmisiä, mutta hekin ovat tyytyväisiä, että saivat sen kokea. Ilmeisimmin uudet kokemukset ovat aina hyödyllisiä ja haluttuja, vaikka ne olisivatkin negatiivisia. 

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että vaihtarina olo olin koko elämäni vaikeinta, mutta silti upeinta aikaa. Opin niin paljon vieraasta kulttuurista, paikallisista ihmisistä, ja heidän ajattelustaan. Se muutti myös omaa ajatteluani; en ole enää täysin sama ihminen kun olin ennen. Toki monista asioista olen vielä samaa mieltä; ne jutut mitä olen oppinut kaveripiiristä ja perheestä lapsuuden aikana ovat pinttyneet mieleen.

Jotta kaikille nuorille saataisiin samat mahdollisuudet oppia maailmasta, heitä pitää auttaa pääsemään ulkomaille näkemään ja kokemaan. Kannustetaan nuoria, kannustetaan lapsia, kannustetaan kavereita. Kun kerran on ulkomaille lähtenyt, sydän tulee sinne aina haluamaan. Suomalaiset nuoret ovat älykkäitä, itsenäisiä ja oppimisen haluisia, ja jokainen meistä hyötyy erilaisiin kulttuureihin tutustumisesta. 

Viimeinen asia, mitä matkailusta hyötyy, on oman maan kunnioitus - pitkän reissun jälkeen mikään ei tunnu paremmalta kuin pala ruisleipää ja hiljainen bussimatka. 

These pictures are taken by me at the Chicago O'Hare international airport. 

Everyone pretty much lives in their own little world until they're teenagers. We don't really think about other countries and what's happening out there. Of course we learn stuff from the holidays abroad with our families, or from the newspaper. Or through media. We know pretty much what's going on in places like the U.S and North Korea. But knowing these things is not the same as experiencing and seeing how other cultures work. 

Before we actually go places and see things with our own eyes, we can't really know what the life is like, and how it differs from our own.

I haven't seen a lot of countries, only a few, but I already have some kind of understanding about many of those places. How many different morals and religions! And ways of life that are so "normal" for the place that it's hard to even try to compare them with your own. It's so interesting to see variety. Even thought no one can see everything, even seeing one country can open up a perspective of how things can be. Seeing a few places makes you think about the fact that there are so many countries in the world, so there must be hundreds of thousands of ways to live. I've only scraped the surface of something great. Watching the world from the Eiffel Tower makes Finland suddenly seem so small and meaningless, but it's just a piece of the universe.

I feel like travelling helps us accept different people in our everyday lives, and every young person should have a chance to travel at least a few times. After all, we're the future. We need to know what's out there and what we're dealing with! It's funny to think that people in our own country who have great success, might not have that somewhere else because of the way their society wants people to be. Some countries appreciate aggressive people, some confident, some patient, some careful and some enthusiastic. None of these is the right or the wrong way to go, it's just a matter of opinion. 

Many Finnish people go to an exchange to another country, which I think is great. My friend is in Africa at the moment, and I'm so proud of her for going. I mean, I don't know anything about Africa! I have an insiders view of the U.S (or at least one state) after my own exchange year, so we can share our knowledge of these places. Maybe it would be good to have a mandatory exchange year for everyone? Or if not a year, just a month or couple of weeks. Just because it would give us so many new experiences, and chances to learn and accept. 

We should really get out of our little world sometimes. I think it would be amazing if people saw more than they knew. After all I've never ever heard someone saying "I regret going to another country for a year", but I've heard so many people complain about their little knowledge of outside world. 

However, the best thing about travelling is this. After a trip, whether it's for a year or two days, it's always nice to come home to those things that we know and that feel safe. In my culture, the taste of our traditional dark bread and a quiet buss ride makes it feel like home.

What do you guys think about exploring other cultures? 

Escape to Estonia for a day

Käytiin Sunnuntaina naapurimaassa vierailulla siskon kanssa. Päivä meni laivamatkalla, shoppaillen ja syömällä, ja oli kaiken kaikkeaan tosi onnistunut! Aamulla herätys soi ihan liian aikasin ennen seitsemää jotta ehdittiin yhdeksältä lähtevään Eckero-linen laivaan Länsisatamaan. Mukaan mulle lähti vetolaukku, johon sai sitte laitettuu ainaki osa päivän shoppailuista. 

On Sunday my sister and I took a little trip to Estonia! It's really easy to go there for a day and many Finns do that; we go there to shop clothes and cheap alcohol. And I think it's so fun to go there by a ship. The atmosphere is great (except this time I was really tired because we had to wake up before seven to catch the ship at 9) and it gives a little travel feeling with minimum money; you can get a ticket Helsinki-Tallinn and back for about 20-40 euros. We sat at the bar watching old people dance (and there were a lot of old folks, I had no idea they liked to go on cruises) and then we took some pictures our at the deck! It was so windy out there.

Laivamatkalla oli paljon mummoja ja vaareja, jotka tanssahteli baarissa johonki ihmeen tangomusiikkiin. En tiennykkään että vanhukset käy noilla Tallinnan päiväristeilyillä, mutta ilmeisesti tää on yleistä; ei siellä paljon meidän ikäsiä näkyny. Paitsi pari alaikästä, nukkuen, ja selvästi menossa juomia ostamaan. Sitten siellä oli vartija, joka kävi tökkimässä ihmisiä  jos ne nukkui, eli sääntönä on ei saa nukkua :D Iha sika tyhmää musta, eiks ihmiset saa nukkuakaan enää missä haluu. Itteäki nukutti hirveesti kun laivamatka on sellaset 2 ja puol tuntii, eikä siellä oikeen voi tehdä mitään kun pitää vartioida kamoja. 

Oli ihanaa kun vihdoin alkoi Viro näkymään ja päästiin satamaan, mistä lähdettiin heti vaatekaupoille. Tuli shoppailtua. Käytiin ne perus kaupat siitä läpi; Bershka (tää kauppa nyt heti Suomeen), Pull and Bear, pari muuta joita en muista, ja sitten se ostoskeskus. Syömässä käytiin nostalgisesti Vapianossa, missä mä oon ainaki syöny suunnilleen joka Vironreissulla. Vaikka se on nyt Helsingissäkin. Jotenkin Viron Vapiano on paljon parempi kun tää Suomen. Siellä on sellanen kaikki-suomalaise-turistit-on-täällä- fiilis. Muutenkin musta Vapiano on tosi hyvin hinnoteltu, ja en oo ikinä saanu siellä pahaa ruokaa. Ne on keksiny ton korttihomman, että kaikki maksut kerätään yhdelle kortille ja sitten lopuks maksetaan koko juttu. Ja huhhuh ku oli nii hyvää ruokaa tälki kertaa ettei mitää rajaa.

When we arrived in Tallinn we headed straight to the clothing stores, surprisingly. They have a few great store we don't have here in Finland; my favorite; Bershka, Pull and Bear, and a lot of others that I can't recall the name of. It's fun to shop there, because we really don't have that stuff here and that also means that not everyone has the same clothes that you have. I really loved all the bags and jackets they had, but the jackets were all close to a hundred euros, so I had to think carefully what to buy.

After all that shopping we took a break and had lunch at Vapiano, which is this great Italian place that we also have here in Helsinki. Every time I go to Tallinn I pretty much eat there; it's just so good every single time. I've never been disappointed to go there. And you can actually stand there and watch them make your food, then you "load" the costs on this card they give you, and when you leave you pay everything. It's a clever thing, and I think it's one of the reasons why it's such a popular place.

Doesn't that look so good! 

Kaupoista lähti mukaan Pull and Bearin laukku, mikä on sellanen täydellinen sininen, salkkutyylinen ilmestys, jonne mahtuu koulukirjojakin. Ja kuulemma oli "tosi muntyylinen". Miks muuten kaikki mun tutut osaa aina nii hyvin sanoa, mikä on muntyylinen? Sitten ostin Bershkasta vähän riskillä mustan maksimekon, jossa on alla lyhyempi mekko ja päällä sellanen läpikuultava kangas. Toivottavasti löydän sille käyttöä, koska oon ettiny vähän sen tyylistä jo kauan. Jostain löysin myös nahkapaidan ja pari korua, minkä jälkeen päätin että nyt riittää rahantuhlaus. Kerranki tuntui että löytyi hyvin kamaa, vaikka yleensä se menee niin että kun lähtee ettimään vaatteita ja on rahaa käytössä, niin ei löydä mitään. Sitten kun rahat on loppu löytyy yhtäkkiä vaikka mitä. Nyt oli ilmeisimmin poikkeustilanne! 

Bershka is one of my favorite stores in the whole world!  I find something from there every time I go. They have different clothes that stand out, but also the normal stuff. It's not a very expensive store, but some of the jackets and dresses can cost a little more than in like H&M. We don't have this store in Finland, so it's one of the main reasons I'm so excited to visit Estonia ;) If you guys have never heard of it, you should definitely check it out! It's a Spanish clothing line, so everything is really small and when I go there I usually buy clothes 1-2 sizes bigger than I usually do.

Onkohan Viron suurin elinkeino suomalaiset shoppaajat. Tai vaan minä ja mun sisko.

Alkossakin oli tietenkin pakko käyda, kun kerrankin saa juomia halvalla. Itse nappasin parit liköörit ja yhen lavan, sommersbytä. Se on nii hirveen kallista suomessa, että on tullu mulle harvinaiseks herkuks. Sielläkin oli suomalaisia joka puolella, kiirehtimässä laivaan, sekoilemassa ja ettimässä nopeesti haluamiaan viinejä ja tupakkaa, ja jonot oli sen mukaset. Kumma juttu oli että alkossa - kun ostettii vaikka mitä - ei kysytty henkkareita. Mut sitte Vapianossa ostaa yhen siiderin ja heti kysytään. Logiikka on tässä paikallaan. 

Sitte Vapianossa mun passille annettiin taas vaihteeks sellanen siristelevä ja epäilevä ilmeen kurtistus, että onkohan tää nyt sinä tässä passissa. Oon saanu sitä nii monta kertaa vaikka ja missä; baarien ovilla, kaupoissa. Ihanku pystyisin sille jotain tekemään, että saan ajokortin vasta kohta ja mulla on tää passi käytössä. Ehkä mulla on vähä babyface ku en näytä vanhalta. 

We bought these on the way back to Finland. Mine was so good and it had this little sparkly light ice-cube in it. Points for that.

Here are some of the things I ended up buying on the trip! That leather t-shirt is amazing, I love it love it love it. Then I needed some jewelry to go also. I also bought a black maxi dress, which was a little risky considering that it's pretty bold, but I hope I can find occasions to wear that. I really like it thought, so it was worth it. Maybe I'll just wear it at home or something :D Finally I bought this gorgeous bag from Pull and Bear that fits my school stuff but at the same time it's really me and not boring at all. I've been meaning to buy something different than just my kånken-back bag and my normal black purse, and now I found just the right one. 

Toivottavasti pääsen kohta uudelleen Viroilemaan ;) Risteilyjä ei oo nytte varmaan lähiaikoina tulossa, ens vuoden puolella tulossa kakkosristely Ruotsiin, saa nyt nähä mitä siitäki tulee. Nyt on ainaki vuoden juomat ostettu ja rahaa säästetty. Ja kulutettu.

I hope I'll get to go to Estonia again soon! And also it would be awesome to get to travel somewhere a little further....