A little hipster

Pitkä blogitauko takana, ja nyt alkoi huvittaa tulla tänne kirjoittelemaan taas vaihteeksi. Kuulumisia; olo tuntuu vihdoin hippusen paremmalta näin viiden kuukauden armottoman flunssan, kolmen antibioottikuurin, levättyjen viikonloppujen ja koulussa kärsittyjen päivien jälkeen. Ah. Ehkä vielä joskus olen normaali ihminen, eikä tarvitse miettiä koko ajan että oliko niitä nenäliinoja nyt mukana tai että pystynkö olla niistämättä 75 minuuttiin tai että jos joku kysyy jotain niin pystyykö puhumaan.

Koulua on jäljellä tämä viikko. Kuitenkin varsinaista opiskelua on enää huominen ja ylihuominen, sen jälkeen torstaina mulla on autokoululujuttuja, ja perjantaina pitäisi olla vaan kirkko. Sitten joululoma!

Oon vähän miettiny, että mitäköhän ton kirkon kanssa pitäis tehdä. En kuulu nykyään kirkkoon; erosin siitä kun täytin 18. Kuitenkin opiskelen vielä uskontoa (en tiedä, olisiko enää kannattanut vaihtaa ET:seen, kun kerran on opiskellut ussaa ykköseltä asti). En perjaatteessa haluaisi käydä enää kirkossa, eikä siinä musta olekkaan mitään järkeä, että sinne lähetään koko koulun voimin. Miksi se ylipäätään on pakollista? Täysi-ikäisiä ja sellaisia nuoria, jotka pystyisi ihan varmasti tekemään tällaset uskoon liittyvät päätökset itse, laitetaan porukalla kirkkoon. Jos et tule paikalle, niin oho, poissaolo wilmaan. Koulumenestys kärsii. Jo on kumma kun ei saa edes päättää, milloin on tekemisissä Jumalan kanssa, tai onko milloinkaan. Kai mä sinne menen tunniksi nauramaan sisäisesti sille touhulle, ja sitten lähden kotiin. Totta kai sinne on varmasti menossa ihmisiä, jotka välittävät joulukirkosta ja oikeasti haluavat mennä, mutta se saisi olla sitten jokaisen oma päätös.

Mites joulu nyt onkaan niin lähellä? Justhan siihen oli 3 viikkoa. Sitten oli 2. Ja nyt onkin 1. Apua. 

Eilen alkoi joululahjashoppailut (vasta eilen, kyllä) äidin kanssa, ja tänään jatkui mun kaverin Saran kanssa. 

Äipän kanssa käytiin kattelemassa Tapiolan Ainoasta josko löytyisi jotain kivaa, ja kyllähän sitä tavaraa löytyi. On se hassua kun aina löytyy jotain tavaraa, jota tarvitsee. Tai sanotaanko tavaraa jota haluaa. Aina kuitenkin pärjää vähemmällä, jos rahaa ei löydy. Joulu on yksi niistä ajoista kun saa turhaa tavaraa (ja myös tarpeellista), eikä siitä tarvitse poteä syyllisyyttä. Se on varmaa yksi syistä miksi tykkään joulusta ja jouluostelusta ylipäätään; yhteiskunta ei kerrankin tuomitse kuluttamista, vaan kannustaa siihen. 

Joululahjoista sen verran, että tänä vuonna tulen saamaan paljon pehmeitä paketteja. Oon vaatehullu, ja olen aina ollut; blogistakin sen jo näkee, tällanen mä oon. Joulu on vaatteiden juhlaa; niitä saa jouluna, ja joulun jälkeen on alet joista saa sitten ne kaikki loput mitä ei jouluksi ehtinyt ostaa. Niiden lisäksi varmaan yksi tuotantokausiboksi on tulossa. Muuten mulla ei ole tietoa, odotan innolla mitä paketeista löytyy :) Lahjojen lisäks odotan joululomaa niin paljon. Mulla on ollut tosi rankka ja kiireinen syksi, ja tarviin epätoivosesti taukoa kouluun. Lisäksi tarviin aikaa lukea kevään enkun YO-kokeisiin. Toivottavasti joululoma antaa aivoille vähän lepoa, niin että jaksaa paremmin keskittyä lukemiseen.

Millasia joulutoiveita teillä on?

Pitkästä aikaa Isossa-Omenassa etsimässä joululahjoja.

I just bought these socks yesterday from H&M. They're genius! I don't care if I'm a little hipster, I like them. They keep my legs warm in the cold Finnish weather.

Dress - JC / shoes - DinSko / jacket - gina tricot / socks - H&M

My mom's old back bag has always been one of my favorites. 

How's everyone doing? I'm finally, finally feeling somewhat alive after months and months of being sick and struggling with school and life. Maybe this awful virus is giving up, at last. I need a break, and I'm getting one; this week is the last week of school before Christmas break, yay! I couldn't be any happier about that. School is surprisingly hard now that I'm in the second grade in High School, and I've been studying probably more than ever before in my life. You know when in elementary school you complain about the workload, and then you go to Junior High and complain some more, and then you go to High School and you're like "what the hell was I complaining about before". I know that feeling too well.

Anyway, during the X-mas break I will have to study for my YO-finals (these big big exams in Finland. By the way it sounds really stupid in English. YO means a graduate in Finnish), because my first test is in the spring. And that test is English. I need to get a good grade in this one; it's one of my biggest passions in life. If I failed English, or at least wouldn't get a great score, I would be very disappointed. I did spend a year abroad studying English, and I try to read books in English, but that might not be enough for the best grade. After all, the Finland's English test is one of the hardest in Europe.

I start my holiday preparations later by the year. When I was a kid, I probably started them 2 months before Christmas. Or now that I think of it, I might have started them after the summer. Nowadays, it's more like a week before, and I have to rush and stress about everything. It's definitely not the same as it was before. Besides, time is speeding. The older you get, the faster time goes. It makes sense that the more years you have, the less time seems of the years. Someone once explained it to me clearly, but I can't do the same. Time flies buy when it comes to holidays. I did manage to start my Christmas shopping yesterday with my mom, and today I continued the search with my friend Sara. I still have a lot to buy, and a lot to think about. But I'm also trying to relax. We'll see how it goes.

I've been thinking about what I want to give to my parents and my sister for Christmas. I just need to make decisions about gifts, which I'm not good at. I always buy other people stuff that I would want to get for myself. Crazy, right? Then they have it, and I have to watch them use that stuff, and I'll get really jealous. So I try to decide on gifts that I wouldn't like to get, but I still like a little. It's surprisingly hard. Have you guys ever had this issue? 

One week to go. 

Well it's almost Christmas

8. Joulukuuta ja aika menee niin nopeesti! Kohta päästään (tai joudutaan) ostamaan joululahjoja ja paketoimaan niitä ihaniin ja raivostuttaviin joulupukkikuvioisiin käärepapereihin. Kohta tulee lunta, ja voidaan hyppiä ja pomppia lumessa kuin pikkulapset - ja ehkä heittää pari lumipalloakin varomattomien niskaan. Kohta saadaan syödä suklaata, pipareita, joulutorttuja, puuroa, porkkanalaatikko, kinkkua sun muita perinneruokia, tai miksei vaikka salaattia ja jukurttia joulun kunniaksi. Ai että. Kuitenkaan mä en malta odottaa, koska olen tunnetusti tosi malttamaton, joten pidettiin kavereiden kanssa pienet pikkujoulut eilen. Olipa ihanaa nähdä näitä kavereita, joita ei ole tullut nähtyä pitkään aikaan! 

Christmas will be here in no time! Hasn't the year gone by SO fast? Seems to me like summer was yesterday. Soon we can buy Christmas gifts and wrap them in that awful but oh so awesome gift wrapping that has pictures of the Santa or reindeer or snow. We can eat all our favorite Christmas foods, whether they are gingerbread, chocolate, ham or some other delicious Christmas tradition, like vegetables or yogurt, and without feeling guilty. And then the best part is snow; we can through snow ball to incautious people. Ha! I'm really looking forward to all of this, but I'm impatient, so I had a little "early X-mas" with my some of my friends. I love baking gingerbread cookies and those little pies that don't have a name in English. In Finnish they're called "joulutorttu", which is basically a Christmas pie. They have plum jam in them and they're absolutely delicious, and very Christmas-like. Let the Christmas time begin! 

Happy independence day Suomi!

Hyvää itsenäisyyspäivää! Itse juhlin Suomen itsenäistymistä lomakäyttäytymisen merkeissä; nukun puoleenpäivään, kuuntelen musaa, katon turhia leffoja ja tietysti nään kavereita. 

http://www.tso-stockholm.org/wp-content/uploads/2009/06/suomen-lippu.jpg

Nykyään sitä harvoin miettii että me ollaan itsenäinen maa. Suomalaiset ei ole niinkään isänmaanrakastajia. Mulla on ainakin sellanen ajatus, että täällä mä nyt asun, ja mun maa on ihana, mutta harvoin olen valmis myöntämään että Suomi on mulle maana korvaamaton. Toki rakastan suomalaisten hiljaisuutta ja rehellisyyttä, busseja, valoisia kesäöitä, värikkäitä syksyjä, ulkona hohtavia lumikinoksia ja tietysti Helsinkiä. 

Jos saisin päättää nyt että mihin maahan syntyisin, syntyisin Suomeen. Meillä on kaikki hyvin. Terveydenhuolto on hyvää, koulutus on huippuluokkaa, ja suomalaiset menestyvät elämässä. Kaikki täällä tuntuu mulle tosi turvalliselta, kodilta. Kyllä se on kai se turvallisuus joka tekee Suomesta mulle niin tärkeän; ulkona voi kävellä yksin pelkäämättä. Lisäksi Suomi ei ole niin valokiilassa maailmalla. Jos maailma olisi luokkahuone, Suomi olisi se teini joka saa hyviä numeroita, mutta pysyttelee vähän omillaan. Suomi ei huuda, mutta välillä se saattaa yllättää muut oppilaat. Näen Suomessa paljon itseäni; en ole Yhdysvallat joka sekaantuu kaikkeen ja on joko vihattu tai rakastettu, enkä Etelä-Korea, joka saa kympin joka kokeesta.

On kummaa ajatella, että joskus sodittiin. Joskus ihmisiä kuoli, että Suomi saisi olla itsenäinen. En osaa ajatella tätä. Olen nykyajan nuori, joka ei ole katsonut sotaa silmiin, ja olen aina pitänyt Suomen itsenäisyyttä itsestäänselvyytenä. Miksi en olisi? En ole ikinä nähnyt arkea, jossa pitäisi pelätä, että Venäläiset hyökkää ja kohta ei ole ruokaa. Jos en nää jotain asiaa, en sitä myöskään ymmärrä. On täysin eri asia lukea hissankirjasta talvi- ja jatkosodasta, kuin oikeasti elää sitä aikaa ja menettää perheenjäseniä. Mulla on omat ongelmani, jotka liittyy ihmissuhteisiin, kouluun ja omiin unelmiini. Kysyn, mitä mä haluan, enkä mitä muut haluaa. Nykyaan ei usein tule ajateltua, miltä joltain mieheltä tuntui olla rintamalla, ja pelätä.

No, ainakin kerran vuodessa me mietitään veteraaneja, ja juhlitaan itsenäisyyttä. Meidän koulun juhlassa eilen laulettiin maamme-laulu, annettiin veteraanien viesti nykypolvelle ja pidettiin lippupartio. Perinteitä kunnioittaen. Oli myös upeita esityksi - meijän koululaiset todella osaa laulaa ja näytellä. Oma pokka ei välttämällä mulla riittäisi esittämään, mitä eilen meijän koulun ilmasuluokka esitti. Jossain juhlassa haluisin itekkin laulaa koulun edessä, kunhan vaan keräisin rohkeutta. Nyt on sitä aikaa, kun kuuluu tehdä asioita ja ottaa ilo irti. Lukio ei loppujen lopuksi kestä ikuisesti, eikä työpaikoilla paljon itsenäisyysjuhlia löydy.

Nyt mulla on kolmen päivän loma - onneksi. Hirvee stressi on iskeny enkun tulevista kirjotuksista. Toivon saavani L:n, joten edessä on paljon puurtamista, ja tiiän ettei enkunkielisten  TV ohjelmien kattominen tule riittämään. Nyt ei kuitenkaan oo sen aika. Tänään baariin, huomenna kavereiden kanssa, nyt otetaan rennosti. Ja unohdetaan koulu. Kuitenkin, voisin ottaa muutaman minuutin tästä päivästä sotien muisteluun, ja palata hetkeksi siihen aikaan, kun oli muitakin murheita kuin ihmissuhde-draamat.

Happy independence day! Finland got its Independence from Russia in 1917, 6th of December. We've been an independent country for 96 years not. Wow. Nowadays I never think about the times when people had to be afraid of war. It's hard to think about life back then. How it would be like to lose someone for war, or actually be in the battlefield. Today, the biggest battle field teenagers know is Black Ops. And of course, relationship drama and stress about the future. For me, it's often about "what do I want" and "who am I". When I start to think about war, I think it's something that happened so long ago, and I can't even process it. However, it hasn't been that long, and many countries still have wars. In those countries, people have to fear for their lives. 

Finns are not the most patriotic people. I love to live in Finland, and if I could choose the country I was born in, there would be no doubt what my decision would be. I love Finnish people - the honest and trustworthy people, who would do anything for the people they love. I love staying up late on summer, when the sun never goes down. I love the colorful leaves in the fall. I love the big snow flakes that slowly rain down, those you can try to catch with your tongue. I love that I feel so safe here, and I don't have to be afraid to walk alone - not even at night. Still, I don't rate myself as a patriot. In Finland, we don't usually praise Finland. We don't sing our national anthem every morning, and we don't have Finnish flags in our class rooms (I saw these in the U.S, and I was really surprised. The U.S flags I mean, not the Finnish ones). If someone asks us whether Finland is a good country, we usually say "it's fine". We rarely think about how lucky we are to live here, at least I don't. But the truth is I have so much love for my home country, and nothing will ever change that. This is the place I've grown up in and the place that I've got to know. Even if I will go study abroad, I will think that Finland is one of the greatest countries in the world.

Yesterday my school had a celebration because of the Independence day. We had all the traditional stuff; carrying the flag and singing the national anthem. We also had some amazing performances, both acting and singing. Our school has an acting class, and they were really something yesterday. Moreover, some students sang, alone. So brave! I hope that I could sing in one of our events at school, because it's my secret dream. I love to sing, and not a lot of people know this.

Today we don't have school (surprise), and I'm going to celebrate our Independence by resting, listening to music and watching tacky movies. Tonight, I'll go out with my friends. Not a very traditional way to respect the veterans, but oh well. It's a new generation. Even thought we Finns are not that patriotic, we do stop once a year to think about the people who fought for us, and who we have to thank for our Independence. So thank you. For giving us a safe home, and a country we can be proud of.

This video is about Anthony Bourdain and how he came to Finland to taste our traditional foods. It gives a totally messed up idea about Finland. I have never in my life laughed as much as I did watching this. So go ahead and watch so you can think we actually do stuff like that and are completely crazy :-D

Where did out-of-the-box go?

Vanhojen harkat alkoi viime viikolla hyvällä mallilla valssin ja kikapon opettelulla. Oon tosi tyytyväinen päätökseeni tanssia vanhat, vaikka monet vaihtarit ei tanssi, koska paluun jälkeen on niin vaikea löytää paria ja muutenkin sopeutua eri luokkaan. Itse kysyin ykköstä, joten ongelmaa ei ole ollut. Nyt odottelen innokkaana ensi kevättä, tänään kävin Toporiinassa kyselemässä kampaaja aikaa, ja eilen oltiin äipän kanssa mekkoa sovittelemassa Helsingissä. Jäljellä on mekon kanssa enää sen lyhennys, ja näillä näkymin saan sen kotiin ensi viikon maanantaina! :) Saa nähdä saanko sitä enää pois päältäni ollenkaan. Niin paljon muistettavaa ja maksettavaa vielä jäljellä, mutta on se varmasti sen arvosta. 

Mulla on ollut ja tulee olemaan tosi kiireinen syksy ja kevät, ja saattaa olla että ihana blogini joutuu tästä vähän kärsimään. Kuvailla en ole ehtinyt, ja muutenkin olen ollut flunssasena (minä ja koko muu Suomi), joten ei oo hirveesti huvittanut laittaa naamaani tänne blogin puolelle. 

Tsemppaan nyt koulun kanssa, ja alan opiskelemaan ensi kevään YO-kirjotuksiin, missä kirjotan tosin vaan Englannin. Siihenkin alkaa olla kiire! Just tänään tuli mukava painostus puhe meijän rehtorilta, että kaikki oppilaat vaan pelleilee ja on laiskoja englannin kirjoitusten suhteen. Itse olen ihan hermorauniona, koska haluan enkusta tosi hyvii, ja se on se ainoa aine jossa haluisin oikeasti onnistua. Tältä suunnalta ei sitä pelleilyä ainakaan sitten löydy.

Jos haluutte lukea mun koneelta löytynyttä tekstiä luovuudesta, sitä löytyy englanniksi tosta alapuolelta :) Pakkohan sitä pohdintaakin on tänne laittaa.

jeans - Dr. Denim / shirt - Gina Tricot / knit - H&M / shoes - DinSko 

Sometimes I love reading the “out-of-the-box” stories. You know the ones that start out of the blue and end up in the other side of the world. Some people can come up with the most bizarre ideas when they write. I once read a story of a Dragon called Friday, and it was surprisingly good, even thought I couldn't understand the story at all. The stories that make sense are also great, but sometimes I feel like I need things that are a little different than my normal everyday surroundings. I read the normal stuff every day; news about something bad happening, inconvenient love stories among teenagers, homework. Nothing really catches my eye nor make me think "what did I just read".

At school we tend to forget how to actually be creative. We've given the assignments, and we blindly do them as we're told. Write about this. No wonder we can't think out of the box as much as we used to. What would happen if we were given tasks that let us make the decisions? How about a math exam that asks us to write down our favorite equation? Or an English exam that asks us to write a story, any story? Or a history exam that asks us to write about any event in history? I bet that would surprise our lazy brains in a positive way. To actually think what we want to tell, not what the teachers what us to tell them.

Writing. It’s an awesome freedom to speak out; to give someone an image, an idea. A piece of our thoughts. Writing is wondering how weird life is. Because it is, the world is funny. We humans are odd, sometimes we don't make sense. I want to laugh hysterically at everything, because, well, why wouldn't I. And then I want to explain how weird everything is.

I want to question everything I see, ask why and how. I want to figure everything out and write about them so that everyone else can see that it’s special. The food on your plate is special. The fact that you happen to meet that amazing friend of yours is special. The dark night sky with millions of stars looking at you is special. Even the colorless walls are special, if you can see them the right way.

Let’s set our minds free and maybe we’ll come up with the most imperfect, non-sense-making stuff ever. Maybe someday school and the rest of society will catch up.