green hills

top and the shoes - Academy / skirt - intersport

Päädyttiin eilen vanhempien kanssa uudelle golfkentälle joka avattiin tähän Tapiolaan vähän aikaa sitten. Se on rakennettu paikalle, jossa oli ennen kaatopaikka (ja muistan itekki käyneeni siellä siihen aikaan, tosin se oli jo ruohon peitossa). Kenttänä se on tosi suomalainen; avoin ja peltomainen. Rakennukset on vielä kesken, mutta yleisilmeeltään ihan mukava (varsinki kun ei ollu paljon porukkaa).

En oo ehtiny käydä kertaakaan pelaamassa tässä kesällä, mikä näkyi vahvasti pelissä... Oon pelannu muutaman vuoden - Suomen säävarauksilla - ja viime vuonna pelasin jenkeissä meijän High Schoolissa. Se on mulle sellanen hyvänpäivän harrastus; ihana, mutta välillä se käy mun hermoille. Kierros voi joko pilata päivän tai tehdä siitä mahtavan. 

Toivoisin kyl et ois enemmän aikaa pelailla, ja erityisesti omanikäistä porukkaa jonka kanssa pelata. Oon huomannu olevani välikäsi; omanikäsiä pelaajia on todella vähän, ja ne jotka pelaa on yleensä sellasia golf-on-elämä tosiharrastajia. Ryhmiä on junnuille ja vanhoille. Joten nyt kaikki kamut maila kätee ja munkaa pelaa ;)

Yesterday my parents and I went golfing at a new course here in Tapiola where I live. It used to be a junk yard; they cleaned it up and made a golf course! I think it was a great idea, since the area was not used anymore, and it was growing grass and trees. 

I haven't had time to play at all this summer - somehow I've been so busy even though I haven't done a lot.  And school is about to start! I feel bad about not playing, because I really should have practiced. Now my game was awful, and it always is after a break like that.  But it was fun to go and see the new course and carry my own golf bad again. When I played in the U.S last year (in High School) I had to borrow a bag and it was fine but it wasn't the same as mine. My bag is so light, I can carry it, it's the perfect size and I love it.  
Next year I hope that I will have time to play in a group or something. It's kinda hard, because not a lot of people my age play golf, at least in Finland. There are classes for kids and adult and I guess I could go with the adults, but they're probably older. Stereotypical golf players are like 60 year-olds with a lot of money. I'm like the opposite. Maybe in 40 years I'll be one of the old people who play and then I will fit in. 

If you need a golf buddy let me know ;)

Huomenna olis sitten koulua ensimmäisen kerran! Luvassa on kiireinen vuosi, lukion kakkonen. En tiedä mitä odottaa, en tiiä millä luokalla oon tai ketä mun luokka-asteella on. Kirjat on hankittu, henkisesti en oo valmis. 

Tomorrow the school starts. I have my books but I'm not mentally ready yet - I guess I won't have time to be. I don't know what class I'm in... I'll figure out that when I go there in the morning, all lost and sleepy. 

Heippahei ja hyvää koulunalkuu kaikille! Have a great first day at school if you're going! 

color to my fall

Mun immuunijärjestelmä on iha pilal jenkeistä paluun jälkeen. Oon ollu nyt on-off kipeenä jo muutaman viikon, ja tää viikko oli ehottomasti pahin. Tais olla kaks eri tautii, ensi joku kurkkujuttu ja nytten tällä viikolla tuli flunssa. Kävin edellisen pöpön aikaan lääkärillä, ja ne otti kurkusta jonkun näytteen - mitää ei tietenkää löytyny. Viime vuonna jenkeissä olin kipee just samalla tavalla, joten kai se maisemanvaihto vaikuttaa. Onneks nyt näyttäs siltä että parannun tämän viikon loppuun mennessä, ainakaan ei ole enää "mä kuolen" olo.

Mulla alkaa olla syksyisä olo. Ei siks että ulkona alkais olemaan kylmä (en oo voinu kyllä mennä kunnolla ulos moneen päivää kun oon ollu kipee mutta lämpömittari kertoo), vaan ympäristön takia. Maassa näkyy vähän lehtii. Vaatekauppoihin ilmestyy tutut pipot ja neuleet. Koulut alkaa, ja arki. Mökkeily loppuu, ja kavereiden kesäduunit. Hain eilen duunia syksyn hulluilta päiviltä. Kaikki tää enteilee syksyn tuloa, sitä että palataan harmaaseen arkeen, syksyyn ja aherrukseen. Eilen istuin kipeenä isän ylisuuri syystakki päällä ulkona, ja kattelin kun satoi ja oli sumuisaa.

Syksyisään oloon sopii aina punaiset kynsilakat! En ole mikää kynsilakkafani. En laita kynsiä joka päivä, enkä yleensä koristele niitä niillä ohuilla kynsivärijutuilla (mitä ne nyt onkaan nimeltään), ja joskus jätän ne vaan olemaan muutamaks viikoks kun ei huvita panostaa. Välillä on kumminki hauska laittaa vähän väriä. Mun ehdoton lempiväri kynsilakkoihin on punainen. Punainen sopii lähes kaikkeen, ja se näyttää mun mielestä kaikkein parhaimmalta kynsissä. Se sopii kaikille. Joku varmaan ihmettelee miksi mä laitan kynsiä kun oon kipee. En itekkään oikeen tiedä, se on vaan ajanviettotapa kun en oo enää sängynpohjalla mutta en voi mennä ulos hyppimäänkään. Ja aina on hauskempaa nähdä kynnet värikkäinä kun harmaina. 

It's starting to feel like fall. Not because it's getting really cold, it's actually about 80 degrees out, but because of little signs that come every year. Summer holiday is almost over, and everyone prepares for school and work. Stores start selling scarfs, hats and boots. There are occasional leaves on the ground. People are thinking about the normal weekdays ahead. Yesterday it was raining at night and I sat outside for a minute, wrapped in my dad's enormous raincoat, wearing a hat. That's when I felt like summer is over. 

All this needs some color! In this case, nail color. I'm not a big fan of doing my nails, sometimes I leave them as they are for weeks without color and I rarely decorate them. If I do my nails, I usually use red. It's my absolute favorite color for nail polish, because it's really easy to combine with other colors and it always looks good on my nail and with my skin color.  Even though I'm sick and probably not going anywhere for a while I enjoy looking at my nails when they're all pretty and not looking like crap. 

I've been sick and then fine and then sick again for a few weeks. I guess it's my immune system, trying to figure out what country I'm in. This week it's been pretty bad, but still nothing but a cold, and a little fever. The part I hate the most is nights - you can't sleep because you can't breathe or you're coughing all the time and you feel like you're dying. I'm so glad it's a little better today, and I'll probably be able to sleep well tonight. 

Jännittää, saan nähdä Calvin Harrisin Weekend-festareilla viikon päästä ;)

I'm excited to see Calvin Harris at the Weekend festival in a week 

Heippa!  Bye!

whether school is the end of the world or not

Kohta alkaa taas koulut. 

Tarkalleen 9 päivää kesälomaa jäljellä ja kerranki on sellanen olo että kesäloma vois vielä jatkua! Pienempänä oli aina nii siistii ku koulut alko ja sai ostaa uuden koulurepun, äidin kanssa käveltiin kaupungilla etsien täydellistä penaalia ja stabiloita. Olin jo viikkoja ennen koulun alkua nii innostunu kaverien näkemisestä, uusista kouluhaasteista (jota ei ollu sillon kauheen haastavia) ja siitä ekan koulupäivän fiiliksestä, joka toi itsenäisen ja vastuullisen olon. Edellisenä iltana laitoin sohvanreunalle uudet vaatteet jotka laittaisin päälle ekana päivänä. 

Toi kaikki katos vähitellen ylä-asteen ja lukio kuluessa, joka vuosi kesäloma tuntuu lyhyemmältä ja joka vuosi sinne kouluun on tylsempää palata. Koen arjen joksikin peruuttamattomaks. Ihan kun mun elämä loppuis heti kun koulut alkaa, ja vajoaisin koulukirjojen, uusien ihmisten ja kiireiden alle. Ihanku koulujen alettua ei voisi ikinä enää rentoutua ja kaikki aika menis opiskeluun ja tulevaisuudesta stressaamiseen. Onhan se tavallaan näin, muttei ihan kokonaan. 

Mun pitää muistuttaa ittelleni, ettei elämä lopu - arkena ja viikonloppuna pystyn yhä raivaamaan omalle elämälleni tilaa. Lauantaina tulee vielä varmasti olemaan vapaa fiilis. Juhlimaankin kavereiden kanssa varmasti ehtii, ainakin välillä. Koulu ei ole elämän loppu. Voin vieläki kirjottaa blogia, ottaa valokuvia, nähdä kavereita, tehdä pieniä reissuja, leipoa mutakakkuja.

Vaikka mä oon aina ollut sellanen tyyppi, joka stressaa pienimmistäkin asioista ilman hyvää syytä, niin oon mä silti aina pärjännyt koeviikot ja aikaset aamut. En ole lukiolaisena yhtään poikkeava - valitan siitä että pitää herätä seittemältä, syödä koulun moneen kertaan pahaksi todettuja mössöruokia, opiskella kotona, keskittyä tunneilla, olla aina kiva opettajille (myös sellaisille jotka ei tosiaankaan ansaitse sitä) ja kestää jatkuvaa painetta jota 18 vuotiaalle opiskelialle välttämättä tulee. Tulevaisuus. Kirjotukset. Ihmissuhteet. Perheen odotukset. Omat odotukset. Argh. Joskus asiat kasaantuu toistensa päälle. Kaikkien kanssa tulee vaan kestää ja tsempata ilman kesäloman antamaa vapautta ja rentoutta. 

Koulun alkamine inhottaa ja ehkä vähän hermostuttaa. Mulla alkaa nyt kolmannen vuoden "alottaminen puhtaalta pöydältä". Lukion ykkönen oli uusiin ihmisiin tutustumista. Ihania pohjislaisia, paljon parempia tyyppejä kun olisin voinut odottaa lähilukiosta. Sanoin heipat ja lähdin vaihtoon. Vaihtovuosi oli sitten jotain ihan uutta, ja kouluun meno oli joka päivä kuin uusi seikkailu; mitä tahansa saatto tapahtua. Oli paljon vaikeita päiviä. Tutustuin uusiin ihmisiin, ja lopulta piti päästää ne menemään kun palasin takaisin Suomeen. Nyt taas pitäisi alottaa puhtaalta pöydältä ja tutustua uusiin tyyppeihin, joita en ollenkaan tunne. 

Toisaalta odotan sitä kun voi mennä taas sanomaan moi mä oon Roosat, mutta osa musta haluaisi jo pysähtyä paikoilleen tuttujen ja turvallisten ihmisten kanssa. Että kaikki tuntis jo kaikki eikä ois mitään uusien tyyppien monimutkaisuutta, kaikki ois mukavaa ja fiilis ois turvallinen. Valitettavasti tällaselle matkustelijalle kuuluu uudet asiat, ja tässä tapaukses uus luokka-aste on välttämätön. Tunnen sentään tyyppejä lukion kolmannelta. Harmittaa, että pitää nähdä niiden penkkarit ja valmistuminen, kun itsellä ne on edessä vasta vuoden kuluttua. Sentään kakkosvuonna on jotain hienoo; vanhojen tanssit. Lukion kakkonen tuo uusia vastuita, ja pitää alkaa miettimään että mitä sitä kirjottaisi. Ja mitä sitä tulevaisuudessa ihan vakavissaan haluaisi. 

Ihan hauska vuodesta tulee, ja kavereita varmasti syntyy. Mun ongelma on nyrpistely matikanluokan edessä kello 8 aamulla. Tekis mieli sillon ittelekki sanoa että piristyppä vähä, ei tää oo maailmanloppu ;)

Summer's mostly gone with the speed of light. Now it's time for that threaded every-day activity called school to start. 9 days of summer vacation left before the Finnish school starts, and I'm going to my second year in High School. It's a little weird to go back after a long break and studying in the U.S, and I'm both looking forward to it, and hoping that the summer would just go on forever. 

Do you remember the times you were excited about going back to school? Those times as a kid when you would wait for the school to start and prepare yourself by shopping for a new back-bag; by dragging your parents with you to get new school supplies like colorful pens and notebooks. The night before school you would carefully pack everything on the new back-bag, and plan ahead the outfit of the first day. I remember this.

At some point, a few years ago, this all faded and going to school began to be just another horrible responsibility. Every year, summer vacation feels shorter and every year going back to school seems more boring. After a free and relaxing summer, you just want to go on like that forever, without having to deal with the stress, the people and the studying.

But I need to understand that it's not the end of life - I'll still have time to do my thing, see my friends and relax. 

I'll still have the weekends, and I don't (hopefully) have to study every single hour of every day. I'm a High School er  but it's not the end of the world if I fail one test, I can always make it up somehow. 

I'm that one kid who always stresses about every single detail of her life, and when school starts it get worse because of the work load. But I always end up fine, getting good grades, just worrying about it too much. I'm also one of the most normal students; I complain about the early mornings, the teachers and how I have to be nice to them no matter what, the awful cafeteria food (free or not, it sucks), the environment that is sometimes everything but nice, the on-going studying and thinking about the future and coping with my own expectations that are sometimes greater than others'. 

Yes, I have a lot of worries about school, and mostly I just think it's going to be boring and hard, as always. But I'm also happy to go there again, to make something of myself. Feel like I actually have a future. Making new friends (because I'm once again in a new grade lever after spending a year abroad) seems like a tiring idea. On the other hand, I really look forward to meeting new people, saying the "hi, my name is Roosa" and making a little small talk. It's a possibility to meet some great people, and there are never too many great people in your life. In the end, I have to study and feel a little under stress to survive in the society. 

So school, I'm up for a challenge once again!

the U.S.A

Ja taas stadissa... Kävin vaa nopeesti ja sitten palasin Espooseen ekaa ajotuntii varten! Kyllä vähän siinä alko jännittää ku kävelin sinne parkkipaikalle. Mustako tulee jossain vaiheessa ajokortinhaltija? Sellanen joka ajelee tuolla ja voi lähtee iha minne vaa millo vaan? Ihan aikunen? Vau. Ihanku tässä täysikäsyydessä ei ois tarpeeks käsiteltävää.

Kytkin pohjaan, käännä avainta, käsijarru, ykkösvaihde, kytkin tuntumalle, kierrä rattia (olikohan tää nyt oikein). Kiertelin vaan parkkipaikkaa ajo-open kanssa, eikä sen onneks tarvinnu pelastaa mua törmäämästä parkissa oleviin autoihin vaan ihan itse osasin väistää. En edes ajanut mopopoikien yli. Kaiken kaikkiaan oli mun mielestä ihan jees eka ajotunti, ei katastrofeja, ehkä opinki jotain. Puolet kuulemma unohdan. Huomenna aamulla 8:30 uus tunti, uudet haasteet ;) Millonkohan pääsen liikenteeseen ajamaan?

top - Ross / jacket - Charlotte Russe / jeans - DrDenim / bag - H&M / shoes - Dillards

In Helsinki again... I just went there for an hour today before I had to go back to Espoo for my very first driving lesson! As I walked to the parking lot I was a little nervous. I'll be a driver? I'll get a licence and get to go wherever, whenever? As if I haven't had enough changes since I turned 18 :D I'm so excited about getting to learn how to drive, since, well all my life it has been all about the public transportation and my parents driving me... 

I think it went pretty well for a first lesson. First my teacher just showed me how unlock the car, open windows (yeah I already knew these) and how to adjust the mirrors, the seat and the steering wheel. Then after a lot of basic stuff I got to driver around a parking lot. I didn't run into any of the cars that were parked there, or the motorcycles that were driving around the lot. Yay!  Next lesson is already tomorrow morning at 8:30. I can't believe that in a couple months I could have a licence. 

Kävin ostelee vähä koulujuttuja... Kun lähin jenkeist niin mun piti heittää kaikki kynät pois koska mun laukus oli nii paljo ylipainoo. Joo, eihän ne kynät ny paina mitää mutta kyllä vähän autto ku niitä oli sellanen järjetön kasa! Ostin jotain iha perus stabiloja mitä tarvii aina, ja sitte lyijytäytekynän. Vielä pitäisi koulukirjat ostaa.

Sain aikaseks ostaa kalenterinki vihdoin. Miten siitä elämästä on tullut sellasta ettei pysty elää ilman kalenterii? Joka päivä jotain juttuja. Ja mulla ei oo edes viel duunii, mitä ihmettä tää on. Ehkä pitäs vähä rauhottuu.

I bought some school stuff. School starts Tuesday the 13th, so way too soon. I feel like the summer just flew by!  When I left the States I had to throw all my pens and school stuff away because I had over weighted luggage... I just got some basic pens now. I still have to go buy books; in Finland we buy the books instead getting them from school. 

Heippa! Bye!