”Kuka muu on yökukkuja?
Mä oon aina ollu huono nukkuja. Joskus, varsinkin kesäaikaa
kun rytmit on sekasin, makoilen sängyssä tuntikausia odotellen unta. Mietin ja
mietin, ilosia asioita, mutta uni ei vaan tule. Kierin ja kääntelen tyynyä niin
että saan sen viileän puolen, kuuntelen yön ääniä koska ikkuna on auki. Haen
vettä ja luen lehtiä. Kuuntelen musaa ja mietin päässäni päivän tapahtumia.
Aivot käy ihan ylikierroksilla, ja sitten alkaa mielessä ärsyttävien asioiden
pohdiskelu ja ihan turha tulevaisuudesta stressaaminen, josta ei pääse eroon
sitte millään. Mun aivot ei sulkeudu, vaan ne tykkää miettiä kaikkea turhaa
yömyöhään ja pitää mua hereillä. Voi kumpa löytyisi mielestä on-off nappi!
Mitä myöhemmäksi menee, sitä enemmän pitää nukahtaa, ja sitä
vähemmän siihen pystyy.
Mietin että ”huomenna väsyttää iha hirveesti ja koko päivä
on pilalla, pakko nukahtaa”, ja sepä vasta asiaan helpottaaki. Välillä, niinku
nyt, avaan koneen ja meen facebookiin ja alan kirjottelemaan wordiin kaikkea
mietityttävää. Sitten herään vielä enemmän ja silmissä pyörii kirkas
tietokoneen näyttö, yliaktiiviset aivot valittaa että väsyttää. Mutta vaan
väsyttää, ei nukuta. Kai se on tää
teini-ikä, hormonit ja rytmit jotka on sekasin, ja varmaan pahennan kaikkea
juomalla kokista illalla ja valvomalla aamuviiteen edellisenä päivänä. En vaan
voi vastustaa, vaan aina kuvittelen et kyllä se uni siitä joskus kumminki
tulee! Ja kyllä se tuleeki, sitä joutuu vaan kiduttavasti odottelemaan; pitää
olla paikallaan ja miettiä ja rentoutua, kun haluaisi hypätä ylös ja pyöriä
ympäri käytäviä.
Mun äiti on mun täys vastakohta; se nukahtaa 20 sekunnissa
aina, eikä sen ikinä tarvitse laskea lampaita tai stressata nukahtamisesta.
Mietin aina että onkohan se taito jonka voi oppia ja mulla on vaan väärä
taktiikka, vai onko se synnynnäinen juttu ja meidän muiden pitää vaan yrittää
väkisin nukahtaa. Who knows. Ehkä myöhemmin aikuisiässä musta tulee nukkuja
enkä enää voi valvoa koko yötä, vaan nukahdan helposti heti kun haluun. Ongelma
on kuitenki nytte, kello 1:28, tänään, enkä siihen voi vaikuttaa muuten kuin
sulkemalla nyt koneen ja makoilemalla sängyllä kunnes vihdoin silmät painuu
kiinni. ”
Tällanen kirjotus oli mun koneella nyt kun tulin koneelle
aamulla, ja muistelen kurjaa viimeyötä. Onhan se kurjaa, kun tuntuu tolta, ja
ikävystyttää. Mutta pitäskö meidän ottaa siitä ajasta kaikki irti ennemmin kuin
surkutella sitä? Yöhän on elämän parasta aikaa; muut nukkuu ja luovuus
kukoistaa. Jos tähän ongelmaan ei oo selvää vastausta ja meinaan makailla valveilla
kauan kun muut on jo nukahtanu, nii onko järkeä tuhlata se aika turhaan
stressaamiseen että millonka sitä nyt nukahtaa? Ehkä meijän yökukkujien pitäisi
vaan hyväksyä se, ettei unta nyt vähään aikaan tule, nousta ylös, ja tehdä
jotain järkevää kuten opiskella, siivota tai vaikka järjestella koneen
sotkuisia tiedostoja. Asioille, joille ei voi mitään on turha antaa liikaa
ajatusta.
Silti seuraavan kerran kun odottelen unen tuloa, käyn tämän saman turhuuden läpi uudelleen.
In English:
Who else is a night owl?
You lie awake, not being able to sleep for hours. Everyone else is already asleep, but you just can't seem to shut your mind off and forget about the day. You flip your pillow to get the clod side, and close your eyes, then start thinking about nice things like flowers and birds and summer. You get up and it's 1:28 AM, to get water and read magazines or a book. The room feels hot so you open a window in hopes to finally fall asleep, because otherwise tomorrow is going to be awful and you're going to be tired and dead. But the later it gets, the more anxious you get, and the more you want to sleep. You still, can't; you get less tired the more anxious you get. Oops. Then you open your laptop or phone and go to facebook to see who's up, or start surfing on the internet. All this makes your mind overactive and it's even harder to fall asleep. You stare at the bright screen before you finally just get back to bed, angry and frustrated, and wait.
That is me at night, and I have a feeling I'm not alone. I've always been really bad at sleeping, or at least falling asleep. I just can't seem to relax enough to get everything out of my mind - I just want to jump up and walk around the house. It's partly my own fault; I do stay up late sometimes, go to bed at 5 AM after hanging out with my friends. I do drink coke in the evening, and eat chips even though they say it makes you not being able to sleep at night. I still wonder if it's all my fault. My mom is totally opposite; she can fall asleep in a second whenever she wants, and she says that I could do it too if I just tried hard enough. Is it something I could eventually do if I practiced, or are you born with your sleeping habits?
I know this is not just my problem; a lot of teenagers have this same issue. I complain about it and lie awake frustrated about wasting my time, but would it be better if I just accepted that I can't sleep and make the most of the time? After all, nights are the best time, because my brain is awake and creative, because I'm a teenager and teenagers have that at night more than in the morning. Maybe I should stop trying so hard and just do other stuff like study or clean, or finally organize those files in my computer.
We should be reasonable about it, not mad. But I still know that next time when I'm lying in my bed, I will be just as annoyed as I was last night, without any reasoning.
